Koronablogi 16. 14.3 2021
(Tänään tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun Espanjassa astuivat voimaan ensimmäiset viranomaismääräykset uuden pelottavan taudin leviämisen pysäyttämiseksi. Näin jälkeenpäin tiedämme, että oltiin ainakin yksi kuukausi myöhässä.)
Naapurin rouva kertoi, että vielä vähän aikaa sitten hän seurasi tarkasti päivittäin koronaepidemian leviämistä useista eri lähteistä. Hän oli tarkoin selvillä mitä eri maissa tai eri alueilla tapahtui. Mutta nyt hän on lopettanut. Hänelle riitti. Hän ei varmaankaan ole ainoa, joka tuntee saaneensa tarpeeksi koronainfoa. Koronaähky on alkanut levitä.
Itsekin olen asiaa pohtinut. Tämä on jo kuudestoista koronaan keskittyvä blogi niiden kolmenkymmenen jatkoksi, jotka sorvasin viime keväänä kun epidemia alkoi. Uutiset alkavat olla aina samanlaisia ja ainoat jäljellä olevat jännityksen aiheet ovat mitä temppuja tällä kertaa tehdään ja missä järjestyksessä asiat etenevät. Meillä vielä kiinnostavat jännityksen aiheet voisivat liittyä siihen, että miten muualla nähdyt ilmiöt tulevat toistumaan jälkijunassa tulevassa Suomessa.
Mutta tutkijana (ainakin entisenä) näen asian ehkä hieman eri tavoin. Nyt vasta alkavat mielenkiintoiset piirteet tulla esiin. Ja paljastuu asioita, joiden ymmärtäminen ja hallitseminen tulevat auttamaan ihmiskuntaa pärjäämään tulevaisuudessa. Onnistumiset ja epäonnistumiset ovat yhtä opettavaisia.
On vielä paljolti hämärän peitossa, miten virus elimistössä leviää ja aiheuttaa tuhoa. Pandeemisesta influenssa-taudista tiedetään, että vaikka virusta syntyy taudin aikana keuhkoissa massiivisia määriä, se ei näytä infektiokykyisenä pääsevän verenkiertoon (vaikka merkkejä siitä PCR-tekniikalla löytyisikin). Onko koronaviruksen leviäminen elimistössä sattuman kauppaa, yksi solukko esimerkiksi nenänielussa vain tuottaa suuria määriä virusta, josta sitten sattumalta osa valikoituu lisääntymään edelleen jossain muualla? Vai johtavatko ensimmäiset lisääntymiskierrokset sellaisten virusmuunnosten syntymiseen, jotka haluavat hakeutua juuri tiettyihin uusiin soluihin vaikkapa keskushermostossa tai suoliston alueella?
Mitkä tekijät ratkaisevat sen, kuinka vakavaksi tauti tartunnan saaneessa kehittyy? Mitkä tekijät vaikuttavat tartunnan leviämiseen toisiin ihmisiin? Erittävätkö jotkut tartunnan saaneet erityisen tartuttavia virusvariantteja ympäristöönsä? Ja sitten, miten kontaktien laatu, tuuletus, etäisyydet, ilman lämpötila, auringonvalo ja muut fysikaaliset tekijät taudin leviämiseen vaikuttavat?
Ja tietenkin sitten rokotteet, rokottamisen vaikutukset, mahdollisen laumaimmuniteetin vaikutus? Emme edes vielä tiedä, minkälaisen suojan sairastettu infektio tai rokotus antavat kuukausien tai vuosien päähän.
Uskon, että kaikkiin näihin auki oleviin kysymyksiin tullaan saamaan vastauksia yhä kiihtyvään tahtiin. Myös molekyyliteknologian huima kehitys tulee kiihdyttämään hoidon ja rokotteiden kehittämistä edelleen. Ja sosiologit, taloustieteilijät, psykologit ja monet muut tulevat varmasti ihmettelemään kohta ilmestyvissä kirjoissaan koronapandemian aikana esiin tulleita ilmiöitä. Seuraako niistä jotain pysyviä muutoksia meidän elämänmuotomme? Kenelle lopulta lasku lankeaa maksettavaksi?
Jos tulevaisuutta pitäisi ennustaa näin epävarmassa asiassa kuin epidemian kehittymisessä tästä eteenpäin, on syytä noudattaa varovaisuusperiaatetta ja valita todennäköisin: aikaisempien epidemioiden perusteella tiedämme, että mitä enemmän ihmisillä on toisiinsa suoria kontakteja, sen herkemmin hengitystieinfektioiden epidemia leviävät. Ja nyt myös sen, että mitä enemmän tapauksia väestössä liikkuu, sitä suurempi mahdollisuus on myös viruksen muuntelulle. Jotta voisimme taudin leviämistä rajoittaa, on siis edelleen noudatettava suosituksia turvaväleistä, käsihygieniasta ja kasvomaskeista. Ja mitä nopeammin saadaan valtaosa väestöstä rokotettua sen parempi. Ja kaikki merkit viittaavat siihen, että jos suosituksia noudatetaan, tämä nykyinen epidemia saadaan kuin saadaankin nujerrettua.
Kun tämä vaihe on saatu hoidettua kunnialla, jää aikaa ihmetellä, minkälaisia toimia tarvitaan, jos koronavirus jääkin keskuuteemme piileskelemään iskeäkseen jälleen paikallisina epidemioina tai uusina, toistuvina pandemioina, joiden aiheuttajina ovat uudet virusmuunnokset. Ken elää, sen näkee.
