Koronablogi 9. 24.1 2021
Nyt eletään koronan suhteen (jälleen) jännittäviä aikoja. Brittiläinen virusmuunnos tarttuu tehokkaasti ja on jo vallannut huomattavan siivun uusista tartunnoista. Kolmannen aallon tulo näyttää varmalta. Espanjassa se on jo päällä, kahden viikon liukuva vertailuluku on noussut lyhyessä ajassa alle kolmestasadasta 850:een. Portugali on pannut vielä paremmaksi, siellä päästiin jo 1300:n yli ja Euroopan kärkipaikalle. Tartuntaluvut ovat tietenkin mielenkiintoisia seurattavia, mutta tärkeimmät luvut liittyvät sairaanhoidon kapasiteettiin. Intensiivihoidon resursseista tulee pulaa ilmeisesti ihan lähiaikoina. Joudutaanko potilaita taas valitsemaan? Lääkäreillekin tilanne on vaikea. Hippokrateen valan mukaan kaikkia on autettava tasavertaisesti. Espanjassa armeijan ylipäällikkö joutui eroamaan etuiltuaan rokotusvuorossa. Tullaanko etuilua näkemään myös hoitoon otettaessa??
Epidemian kuvaamisessa kaikkein varmin tie on selvitellä kuolemia. Tietenkin vain osassa maailman maista tiedetään tai halutaan tietää, ketkä ovat kuolleet koronan uhreina ja ketkä muuten vaan. Eräs lähestymistapa on kuitenkin kohtalaisen käyttökelpoinen. Kun kaikista kuolemantapauksista pidetään joka tapauksessa kansallisesti kirjaa, kertyy monien vuosien ajalta tietoa siitä, miten paljon kunakin vuonna ja kunakin vuodenaikana keskimäärin kuollaan. Kun tätä keskiarvoa sitten verrataan koronaepidemian aikaiseen kuolemien ilmaantumiseen, voidaan päätellä onko luvuissa "ylimääräistä". Sekään ei tietenkään anna ihan täsmällistä arviota. Koronan ajalta monista EU-maista tiedetään, että esimerkiksi lasten hengitystietartunnat ovat vähentyneet, ilmeisesti karanteenikäytäntöjen seurauksena, samoin kuolemaan johtaneet liikennetapaturmat. Niiden tuoma virhe on kuitenkin aika vähäinen. Kun vuoden 2020 luvut eri maista valmistuvat nähdään koronapandemian ensimmäisen vuoden vaatima uhrien määrä. Espanjassa luvut saatiin jo valmiiksi, ja näyttää siltä, että 80.000 henkeä on menetetty koronan takia viime vuonna.
Ensimmäisen maailmansodan kylkiäisenä syntynyt influenssa, "espanjan tauti" vaati jälkikäteen tehtyjen arvioiden mukaan maailmassa uhreja 20 -100 miljoonaa. Tuolloin influenssan toteamiseksi ei ollut olemassa laboratoriokokeita, jotka olisivat vahvistaneet diagnoosin, tapaukset luettiin influenssan tiliin pelkästään ajallisten ja kliinisten tietojen perusteella. Mutta suuret luvut tasoittavat pienet virheet. Korona näyttää olevan ainakin yhtä tehokas tappaja kuin espanjantauti, ja kun ottaa humioon maailman väkiluvun kasvun, voimme odotella lopullisen uhriluvun olevan jossain sadan - parinsadan miljoonan välillä. Huima luku!
Brittimuunnoksen nopeampi leviäminen korostaa viruksen kykyä muuntua ja ehkä myös voittaa tiellä olevat esteet. Todellinen tuomiopäivän viesti olisi tietenkin se, että kun rokotettuja on tarpeeksi, virus "keksii" tavan jolla se kiertää rokotteen tuoman immuniteetin. Silloin olemme tuomittuja jatkuvaan kilpajuoksuun uusien rokotteiden ja uusien virusmuunnosten välillä.
Rokotukset ovat lähteneet vauhdilla käyntiin monissa maissa. Vielä ei voida arvioida, saadaanko rokotteella maailmanlaajuinen vaikutus vai voidaanko sillä vain rajoittaa epidemian leviämistä joissakin (onnekkaissa) maissa. Uusien rokotteiden valmistuksessa on käytetty aikaisemmin tuntemattomia menetelmiä, jotka näyttävät tuovan turvallisia, nopeita ja joustavia mahdollisuuksia monien rokotteiden valmistamiseen. Todellinen tieteellisen perustutkimuksen riemuvoitto!
Samalla on taas herätetty kysymys siitä, voisiko näitä menetelmiä soveltaa niin, ettei patenttisuojista tarvitsisi välittää vaan rokotteita voisi tuottaa esimerkiksi kansallisesti, vaikkapa Suomessa. Tällaista politiikkaa on kyllä kokeiltu riittävästi, huonoin tuloksin. Kansanterveyslaitos, nykyinen THL oli vielä joitakin kymmeniä vuosia sitten kansainvälisestikin merkittävä ja arvostettu rokotteiden tuottaja. Isorokkorokotetta on edelleen valmiina koko kansan tarpeisiin. Rokotteiden kehittämisen ja valmistamisen vaatimukset ovat kuitenkin kasvaneet ja haaste osoittautui ylivoimaiseiksi, kun tarvittiin uusia ja uudenlaisia rokotteita ja niiden massavalmistusta. On hienoa, että Suomessa on tämän alan eturivin kansainvälistä arvostusta nauttivaa perustutkimusta. Soveltavat kliiniset tutkimukset, jotka liittyvät rokotteiden käyttöön ottoon ovat kuitenkin niin vaativia ja kalliita (n. 100.000.000 per rokote) että siihen tarvitaan leveämpiä hartioita kuin mihin Suomella on varaa. Suomen vahvuus on antaa panoksensa alan perustutkimukseen.
