Koronablogi 10. 31.1 2021
Korona ei jätä meitä rauhaan. Eikä uutisotsikoitakaan. Viimeisen vuoden kaikki käänteet ansaitsevat kyllä useitakin televisiosarjoja puhumattakaan salaliittodekkareista. Ehkä musiikinkin puolella aktivoidutaan. Syntyy koronahittejä ja koronasinfonioita. Ken elää, näkee.
Viikon kohina on käyty rokotteiden saatavuuden ja itse rokotusten ympärillä. Suurin osa hälystä on mielestäni ollut vain uutiskuplien seurausta. Tiedottaminen meni tällä kohtaa vikaan ehkä ihan alusta alkaen. Muistan kuinka Suomenkin hallituksen suulla korostettiin, että epidemiaan täytyy suhtautua hyvin varovasti "siihen saakka kunnes saamme rokotteen". Tämä on saanut aikaan ylisuuria odotuksia rokotteen vaikutuksesta (vaikkakaan ei itse tehosta!) epidemian kulkuun. Portugalissa jo huomattiin, että pitkän karanteenissa kitumisen jälkeen voidaan taas palata aikaisempaan kanssakäymiseen ja voidaan halata ja laulaa yhdessä. Ajatuksen soveltaminen johti siihen, että Portugali ampaisi ikävässä tilastossa Euroopan kärkeen ja sairaanhoito on romahtamassa. Sama ilmiö tullaan varmasti näkemään myös muualla. Helsingissä Kallion kaupunginosan trendikkäät pikkuravintolat olivat taas tupaten täynnä ja opiskelijatilaisuudessa Jyväskylässä saatiin aikaan iso paikallinen epidemia.
Olisi ehkä alun alkaen pitänyt soveltaa varovaisempaa linjaa ja todeta, että "kunhan väestö saadaan rokotettua on mahdollista, että epidemia saadaan väistymään". Jälkiviisaus on kaiken viisauden alku.
Olen myös ihmetellyt sitä, kuinka äkkiä ruvettiin syyttelemään toisia etuilusta rokotteen saannissa tai rokotuksen saannista. Ymmärrettävästi se on poliittisista syistä ollut pakko tehdä, mutta asiallisesti siinä ei ole ollut paljon järkeä. Se on luonut epäluuloa julkista terveydenhuoltoa ja kansainvälisen yhteistyön mahdollisuuksia kohtaan. Adenovirusvektoriin perustuvaa Astra-Zenecan rokotetta voidaan tuottaa suuria määriä vain mikäli adenovirusta saadaan soluviljelmissä syntymään riittävän suuria määriä. Ja jokainen näiden tekniikoiden kanssa askarrellut tietää, kuinka herkistä asioista on kyse. Ravintoliuoksessa käytetyn veden laatu saattaa vaihdella, kasvua varten tarvitaan useita biologisia komponentteja, mikrobikasvun torjuminen saattaa varsinkin suurtuotannossa aiheuttaa yllättäviä vaikeuksia. Ja soluviljelmä saattaa vain yksinkertaisesti hidastaa lisääntymistään "omalla päätöksellään". Ja voivathan kuun vaihevaihtelut ja auringonpilkutkin vaikuttaa, jos uskomme "oikeita" tietolähteitä.
Keskeisen tärkeää on mielestäni se, ettei tämä häly saa rokotteen tuottajia turvautumaan laadullisiin kompromisseihin. Otan mieluusti vastaan huolella valmistetun ja laatuvarmistetun rokotteen. Hätiköintituotteen kohdalla en olisi lainkaan varma.
Koronan ilmaantuvuusluvut ovat olleet taas kasvussa useita viikkoja monissa Euroopan maissa. Ihan viimeisen viikon perusteella voisimme kuitenkin jo varovasti ehdottaa, että kolmas (tai neljäs) epidemiapiikki alkaa taipua alaspäin. Toivotaan, että seuraavaan olisi pitempi aika kuin edellisten välillä oli. Kuviota sotkee hieman se, että halu hakeutua testeihin on ilmeisesti vähentynyt ja näinollen kertyvä tieto on vajavaista. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä minkälaisia lukuja paljastuu, jos nykyistä aggressiivisempi testauspolitiikka otetaan käyttöön. Poliittisesti hankalien päätösten tueksi tarvitaan yhä monipuolisempaa tietopohjaa.
Rajoitustoimien kohdalla olemme samanlaisten ongelmien keskellä kuin vuosi sitten kun yritimme arvata mihin suuntaan koronavirusepidemia tulee kehittymään. Toimet joihin turvauduttiin olivat osittain arvauksien, osittain todennäköisyyksien pohjalta tehtyjä. Nyt, kun karanteenitoimia on ilmeisesti ajoittain kiristettävä, olisi helpompaa kaikille, jos voisimme hyväksyä sen mahdollisuuden, että jotkut toimet voivat olla ylitseampuvia, tai tehottomia tai liian epämukavia hyväksyttäväksi. Arkkiatri Risto Pelkonen muistutti jo keväällä lääkärikuntaa siitä, että on varauduttava myös olemaan väärässä.
