”It is the biology, stupid!”
Aikanaan yllä olevan tapainen neuvo johti loistavaan poliittiseen vaalivoittoon (”It is the economy, stupid!”). Vanhempi valtiomies siinä neuvoi nuorempaansa. Ihmisten aineellinen hyvinvointi oli ensi sijalla suosion saavuttamiseksi ja sitä tietä asemaan, mistä käsin heidän asioihinsa voitiin vaikuttaa.
On monia muitakin käypiä työkaluja päästä vaikuttamaan ihmisten asioihin. Vanhastaan yksinkertainen suora väkivalta ja myöhemmin paremmin organisoituneet sodat saattoivat johtaa nopeisiin voittoihin ja ainakin lyhytaikaisiin poliittisiin valta-asemiin.
Myös aatteita käyttäen päästään samantapaisiin tuloksiin. Uskonnot ja niitä hyväkseen käyttävät kirkolliset organisaatiot ovat tästä hyvä esimerkki. Voidakseen säilyttää ja ylläpitää aatteiden käyttöön perustuvaa valtaa, on useimmiten ollut tärkeää säilyttää aatteen ”puhtaus”.Siksi sensuurit ja toisin ajattelevien vainot.
Demokratiassa ajatellaan, että jos kaikki osallistuvat päätösten tekoon, asiat kehittyvät aina vain parempaan suuntaan ja voidaan välttää ne ongelmat, joita muihin menetelmiin liittyy. Demokkraattisten päätösten toteuttaminen edellyttää kuitenkin, että valintaa tekevät ihmiset saavat oikeaa ja luotettavaa tietoa.. Ja tässä on demokratian heikkous. Kun ei enää olekaan ylempää auktoriteettia, joka sanoo kuinka asiat oikein ovat, päästään muokkaamaan ihmisten näkemyksiä, mieltymyksiä ja viime kädessä poliittisia valintoja.
Mutta ei tämä vaikuttaminen ole pelkästään nykyaikaisen demokratian ongelma. Niin kauas kuin historian kirjat kantavat, on tietoa käytetty valikoiden ja muokaten oman valta-aseman vahvistamiseen. Nyt on vain käynyt niin, että on kehittynyt uusia välineitä, jotka vaikuttavat varsin tehokkailta. Niillä saadaan aikaan helposti kaikenlaista aina Brexitistä Yhdysvaltain presidentiksi tai Katalonian kapinasta maahanmuuttajiin kohdistuvaan epäluuloon ja vihaan. Harari on kirjassaan muotoillut totuuden niin, että sitä on kolmea lajia: Ensiksi totuus, jonka olemassaolosta meillä on kiistatonta näyttöä, vaikkapa niin että kaksi ynnä kaksi on neljä. Toinen totuus on sellainen, jonka uskomme ja tunemme totuudeksi vaikkei siitä kenties kiistatonta näyttöä olisikaan. Kolmas totuuden muoto on sellainen, josta on vain ihmisten välillä sovittu. Euro on euro ja sillä siisti.
Nykyisin lähes kaikki pääsevät osallistumaan yleisiä asioita koskevaan keskusteluun ja vaikuttamaan valintoihin ja demokratiaa pidetään vaalimisen arvoisena. Miksi sitten asiat eivät näytä menevän oikeaan suuntaan?
Uskon, että kyse on biologiasta. Usko ihmisen kaikinpuoliseen paremmuuteen muuhun luomakuntaa verrattuna on vähitellen rapautumassa. Olemme osa luomakuntaa paitsi koska jaamme yhteisen planeetan, jaamme myös yhteisen evoluutiopolun, jota kulkiessamme meihin on liittynyt ominaisuuksia, jotka jaamme myös muiden eläinten kanssa. Ne ovat liimaantuneet meihin samalla kun elimistömme on rakentunut. Siksi minkä tahansa nykyisin elävän eläimen kanssa meillä on ainakin 90 prosenttia yhteisiä geenejä. Keskushermostomme, liikuntajärjestelmämme, ravinnon hyötykäytön ja vaikkapa tunne-elämäämme ohjaavan kemiallisen verkoston rakenne ja toiminta ovat hyvin samankaltaisia. Ne ovat säilyneet mukana, koska ne ovat olleet hyödyksi. Olemme evoluution ohjaaman biologiamme käyttövölineitä.
Evoluutio on myös määritellyt tapamme kommunikoida lajitovereidemme kansssa. Vaihdamme ajatuksia sanojen avulla siinä missä koirat hajujen. Jos ympäristössämme tapahtuu merkittäviä muutoksia biologinen sopeutuminen ei käy aivan käden käänteessä. Tällainen muutos on epäilemättä ollut ihmisen kognitiivisen kyvyn paraneminen ja laajeneminen. Sen tuloon tarvittiin miljoonien vuosien ajan jatkunut ”kokeilu ja kehitystyö” erilaisten kädellisten alalajien ilmaantuessa ja sitten hävitessä. Erityispiireeseemme olemme sopeutuneet muokkaamalla ympäristöämme niin, että siinä pystyy pysymään hengissä valtava määrä yksilöitä. Nyt olemme vaiheessa, missä pitäisi sopeutua siihen, että meitä on näin paljon, ja pystymme kommunikoimaan hyvin suuren ihmismäärän kanssa ja meillä on erilaisia mielipiteitä asioista jotka vaikuttavat elämäämme yksilöinä muttei ehkä lajina.
Tällaista mahdollisuutta varten ei biologinen toimintapohjamme ole kuitenkaan ennättänyt pysyä vauhdissa mukana. Edelleen vihaamme, kadehdimme, himoitsemme valtaa ja vaurautta, valehtelemme ja tarvittaessa vaikka tapamme lajitovereitamme. Mutta myös rakastamme, tunnemme myötätuntoa, innostumme muiden ajatuksista, tunnemme tarvetta tehdä ”oikein”, mitä se sitten lieneekään.
Menestyneet uskonnot ovat perustuneet aatteisiin ja ”opinkappaleisiin” jotka mahdollisimman hyvin heijastavat todellisen biologisen minämme tarpeita. Ei saa tappaa eikä varastaa, pitää olla armelias paitsi jos joku vastustaa oman aatteemme opinkappaleita. Menestyksestään huolimatta ne eivät kuitenkaan ole onnistuneet poistamaan ”pahan valtaa”. Se on ollut aina ihmisessä läsnä ja on edelleenkin.
Tälle päivälle tarvittaisiin uudenlainen malli, jossa ihmisten paljous ja osallistuminen yhteisten näkemysten kehittämiseen ja kehittymiseen näyttelisivät omaa rooliaan ihanteellisen elämänmuodon synnyttämisessä.
Vahinko vain, ettei näistä edellisistäkään malleista ole mitään näyttöä siitä, että ne olisivat meille lajina hyödyksi. Päinvastoin näyttää siltä, että vaikkapa muurahaisten yhteiskuntajärjestelmä takaa niille paljon paremmat lähtökohdat lajin säilymiseen kuin omamme. ”It is the biology, stupid!”
Budhan keskeinen ajatus oli, että ihmisen kannattaa tavoitella onnellisuutta ja tuohon tilaan voi päästä vain, jos osaa luopua haluamasta lisää ja parempaa. Niin hyvältä kuin asia tuntuukin ja niin paljon sillä onkin kannatusta, epäilen ettei se sittenkään voi laajemmalti toteutua. Lisän ja paremmabn tavoittelu kun on suoraa jatkoa sille, että miljardeja vuosia sitten alustaansa keskittynyt alkusolu onnistui kasvattamaan ulokkeen kohti parempaa ravintoa. Ja sai siitä lisää välineitä kasvattaa uusia ulokkeita samaan suuntaan.
