Onko meistä ilmastonmuutokseen?
Evolouutio toteutuu yleensä pieninä kemiallisina muutoksina elävän organismin perimään. Ympäröivät olosuhteet määräävät sitten soveltuuko uusi muunnos paremmin vain huonommin kuin aikaisemmat muodot jatkamaan elämää.
Monilla organismeilla on tätä varten tehokkaan tuntuinen lisääntymisstrategia. Ne tuottavat kerralla valtavan määrän jälkeläisehdokkaita joiden joukossa on samanlaisia tai hieman erilaisia kuin valtamuoto. Näin sopeutuma muuttuviin olosuhteisiin voi löytyä nopeastikin ja laji pystyy säilymään voimakkaissakin muutoksissa joita on tapahtunut esimerkiksi ympäristön lämpötilan, säteilytason tai esimerkiksi saatavilla olevissa ravintoresursseissa.
Joillakin toisilla lajeilla, esimerkiksi nisäkkäillä, on toisenlainen tapa säilyttää elinkelposiuutensa lajina. Jäleläisiä syntyy harvoin, mutta niiden perimäsjtä pidetään tiukasti kiinni. Kun kerran on saatu aikaan sukukypsyyteen saakka sinnitellyt yksilö, sen perimän täytyy olla hyvä ja se kannattaa säilyttää mahdollisimman hyvin. Niinpä geenin toistuminen solun jakautumisen yhteydessä kontrolloidaan tarkoin ja mahdolliset poikkeavuudet eliminoidaan. Näin valintaprosessi jää paljolti sukukypsien yksilöiden kilpailutuksen ja syntyneiden yhteisöjen kilpailun varaan.
Ihmisen kohdalla valintaprosessi on aivan lyhyttä ajanjaksoa lukuunottamatta perustunut lähinnä perheyhteisöjen kykyyn hankkia ravintoa jälkeläisilleen. Nykykihmisen kohdalla tämäkään ei enää toimi, ja voitaneen hyvin perustein sanoa, että hänellä ei ole juuri minkäänlaisia valintapaineita, jotka vaikuttaisivat ihmisen ominaisuuksiin biologisena lajina.
Ainakin teoreettisesti biologisen valintapaineen tilalle on tullut sosiaalinen valintapaine, sosiaalinen evoluutio. Sen vastuulla on eri ihmisryhmien, kansojen tai koko ihmiskunnan kyky sopeutua ja säilyttää elinkelpoisuutensa muuttuvissa olosuhteissa.
Ilmastonmuutos, melko radikaalikin, on varsin todennäköinen ja ainakin nykytiedon valossa tulee aiheuttamaan vakavia tuhoja ja elinolosuhteiden vaikeutumista ja jo melko läheisessä tulelevaisuudessa. On myös varmaa, että kulutamme ympäristöämme yli sen sietokyvyn. Teknologia ei ehkä pystykään vastaamaan edessä oleviin haasteisiin, ei ainakaan ilman koko ihmiskunnan yhteistä kykyä ja halua toimia uudella, ympäristön säilymisen mahdollistavalla tavalla. Sosiaalinen evoluutio ja siihen kohdistuva valintapaine ovat vaikean haasteen edessä.
Poliitikot ovat vaikean tehtävän edessä: yrittääkö etsiä ratkaisuja joilla on vaikutusta ja voiko sellaista edes saavuttaa nykymuotoisen demokraattisen hallintomallin avulla. Vai antaako sitten vain kaiken mennä eteenpäin ja katsoa miten käy. "Kait ainakin kaikkein vahvimmat ja parhain resurssein varustetut ihmiset tulevat selviämään?"
Tilanne on todella hankala, päätökset olisi pakko tehdä myös tulevien sukupolvien puolesta.
Ellemme löydä ratkaisuja, on edessä toinen tie: Asia jää biologisen evoluution hoidettavaksi. Ihmiskunta pienenee radikaalisti ja lopulta löytyy yhdistelmä, jossa yksilöiden määrä, heidän tarpeensa ja olemassa olevat resurssit ovat tasapainossa. Mutta onko kyseessä edelleen homo sapiens sapiens vai joku muu meitä muistuttava olento?
