Koronablogi 2. Itsenäisyyspäivänä 6.12 2020
Tiukoista rajoitustoimista huolimatta järjestimme pienimuotoisen itsenäisyyspäivän juhlan syömällä yhdessä juhlalounaan. Meitä suomalaisia riitti kahteen pöytään, toiseen kuusi ja toiseen viisi henkilöä. Pysyimme siis rajoitusten määräämien rajojen sisällä. Pöydät oli koristeltu Suomen lipuin, tarjolla oli paitsi välimerellisiä ja paikallisia herkkuja, myös sinivalkoisia suomi-karkkeja, joita oli huolellisen ennakkosuunnitelman mukaan varastoitu alueelle valmiiksi. Iltapäivä sujui mukavasti, maammelaulu laulettiin, puheet olivat ennätyslyhyitä, mutta ytimekkäitä.
Ulkona aamupäivän lämmin sää oli vaihtunut talvisen koleaksi, taisi olla koko vuoden kylmin päivä. Aamulla oli joidenkin mittarissa ollut vain 3 astetta, ja hyytävä tuuli puhalsi luoteen ja pohjoisen väliltä tuoden vuorilta kylmää ilmaa. Autokaan ei halunnut käynnistyä ennenkuin pienen kiusaamisen jälkeen.
Viikon koronapuheenaihe on tietenkin ollut rokote koronaa vastaan.
Rokotteet vaikuttavat tämän hetken tiedon valossa tehoavan varsin hyvin, ei niinkään ehkä tartuntaan, mutta ovat tehokkaita estämään varsinkin vakavimpia taudin muotoja. Hyvä meille riskiryhmäläisille. On kuitenkin syytä muistaa, että yleensä ensimmäiset tutkimusraportit antavat hieman paremman kuvan tehosta kun sitten myöhemmät, joissa voidaan tarkastella asioita hieman useammasta kulmasta.
Suomessa rokotukset saataneen käyttöön melko pian ensi vuoden puolella. Luultavasti rokotteita tulee jakeluun vain julkisen terveydenhuollon kautta eikä yksityisiä kanavia aukea. Rokotusten tavoitteena on yhdessä muiden toimenpiteiden kanssa vähentää virustartuntojen määrää väestössä ja siten tehdä muut torjuntatoimet tehokkaammaksi. Siis yhteiskunnallinen näkökulma on ensisijainen. Ja yksilöllistä suojautumista on edelleen syytä pitää yllä.
Rokotukset tultaneen jakamaan eri riskiryhmille sen mukaan, missä vaikutus on suurin. Ja myös tietenkin sen mukaan missä riskit ovat suurimmat. Ohjelmat aloitettaneen samanaikaisesti terveydenhoitohenkilökunnalle (jotta sairaanhoito pysyy toiminnassa), riskiryhmille, jotta uhreilta vältyttäisiin, ja ryhmille, jotka ovat suurimmassa tartunnanvaarassa työnsä takia (tästä tulee riitaa, tilastot osoittavat, että esimerkiksi maahanmuuttajilla on kantaväestöä suurempi tartunnan vaara). Kun nämä ryhmät on saatu kattavasti rokotettua, oltaneen Suomessa (toisin kuin useissa muissa maissa) tilanteessa, missä tartunnat vähenevät minimiinsä ihan itsestään. Jos rokotteita ja rahaa riittää, voidaan sitten rokotella muuta väestöä.
Kun rokote näyttää nyt lopultakin olevan valmis ja väestön saavutettavissa, on varsin mielenkiintoista nähdä, kuinka rokotusten vastustus on myös onnistunut taas nostamaan päätään. Koronarokotteen periaate ja valmistusteknologiat eivät sinänsä sisällä mitään sellaista uutta, joka antaisi aihetta suhtautua uusiin rokotteisiin epäluulolla. Viruksen heikennettyä geeniainesta tuodaan elimistöön virusvektorien avulla, jotka saattelevat aineksen sopiviin elimistön soluihin, joissa sitten syntyy vastustuskyvyn synnyttämiseen vaadittavia ainesosia itse viruksesta. Tällaisia rokotteita on jo käytetty hyvin monenlaisiin tarkoituksiin ja voisi myös mainita, että erityisesti Suomessa juuri tällaisia rokotteita ja vektoreita koskeva tutkimus on ollut kansainvälisesti huippuluokkaa. Ehkä näemme lähiaikoina myös suomalaisen koronarokotteen laajassa kansainvälisessä käytössä.
Mutta valitettavasti rokotteiden vastustaminen näyttää yleisesti olevan myös rationaalisen vaikuttamisen ulottumattomissa. Kuten mielifilosofini Y. Harari kirjoittaa, fiktiiviset ajatusrakennelmat näyttävät aina lyövän laudalta järkeen ja harkintaan perustuvat rakennelmat. Meille jää siis ainoaksi toivoksi se, ettei koituva vahinko ole kovin suuri. Toiveeni on, että Suomen tähänastinen erinomainen menestys koronapandemian torjunnassa ja hoidossa saisi jatkoa myös siinä vaiheessa, kun taudin juuriminen väestöstä alkaa.
