Uusi Korona-aika = Koronablogi 1
Tämä on ensimmäinen uuden koronaariaiheisen blogisarjan kirjoituksista. Edellisen päätin, kun kolmekymmentä päivää oli kärvistelty espanjalaisessa karanteenissa täällä Marossa, Aurinkorannikolla, etupäässä lämpimässä ilmassa ja aurinkoisessa säässä. Vaikka tuolloin viranomaisten toiveena oli, että olisimme pysytelleet sisätiloissa oman kodin seinien sisäpuolella, rikoimme tätä määräystä kuitenkin päivittäin kaikessa hiljaisuudessa ja naapurien hyväntahtoisesti ymmärtäessä.
Sitten tuli kesä Suomessa, edessämme epävarmuuden syksy. Ja alkoi tuntua ilmeiseltä, ettei Suomessa selvitä toisesta aallosta vaikka tilanne näytti pitkään varsin hyvältä. Epävarmuuden vallitessa siirsimme lentomme tänne aurinkoon aina marraskuun lopulle. Ehdimme juuri ja juuri pois Suomen toisen aallon alta. Juuri nyt näyttää siltä, että täällä Espanjassa tilanne alkaa kääntyä parempaan pitkän ja tuskallisen epidemian jälkeen. Saas nähdä, milloin sama kehitys alkaa näkyä Suomessa.
Paluumatka sujui rauhallisesti ja kaikki tuntui sujuvan hyvällä rutiinilla. Malagan lentokentällä oli vastassa keltaisiin liiveihin pukeutuneita opastajia. Heitä taisi olla enemmän kuin meitä lennolta purkautuvia suomalaisia. Lisäksi suomalaiset taisivat olla ainoita matkustajia koko lentokentällä, yhtään toista konetta ei näkynyt terminaalissa ja kaikki hallit olivat aution näköisiä. QR-koodilla pääsimme viivytyksettä läpi "terveysportista" ja terminaalin ulkopuolella odotti englantia hyvin puhuva taksikuski, joka auttoi meitä matkalaukkujen kantamisessa paitsi terminaalista autoon, myös autosta kotiovelle ylös portaita, jotka vuosien kuluessa ovat käyneet jyrkemmiksi varsinkin silloin, kun mukana on raskaita matkalaukkuja.
Sää oli pilvinen ja hieman sataa tihutti. Olikin ollut kuulemma hyvin kuivaa. Sisällä talossa tuntui kostealta ja viileältä, mutta äkkiä talo lämpeni ja kuivahti. Joka kerta kesän jälkeen hieman jännittää toimiiko vesi ja sähkö ja onko mitään vaurioita sattunut. Kaikki tuntui olevan hyvin. Piha ja puutarha olivat hienossa kunnossa, paljon kukkivia kukkia, naapurin koira entisessä paikassaan entisessä vartiotehtävässään. Ensimmäisen rähäkän jälkeen muisti ja hyväksyi. Uusi ongelma oli se, ettei talossa sisällä tahtonut muistaa missä tavarat olivat ja miten eri vehkeet toimivat. Mutta vähitellen kaikki asettui kohdalleen.
Suomalaiset lähinaapurimme soittivat heti taloon päästyämme (heillä on näköyhteys meidän patiollemme), että suomalaiset kokoontuvat yhdessä syömään rantaravintolaan ja ilmoittivat tulevansa hakemaan meidät hetken kuluttua. Yhdessä syöminen ystävien kanssa tuntui todella hienolta tervetulotoivotukselta. Meitä oli kymmenen kahteen pöytään jaettuna . Lisäksemme ravintolassa oli kaksi muuta asiakasta ja noin kuusi henkilökuntaan kuuluvaa. Tilaa olisi ollut parille sadalle asiakkaalle.
Ensimmäisenä iltana kuuluukin olla matkasta väsynyt. Aamu oli ollut varhainen, yö huonosti nukuttu ja matkan ruokatankkaus oli jäänyt terveelliseen aamupalaan ja lentoyhtiön jakamaan energiakeksiin. Uni maistui sikeänä, kunnes aamuyöllä koko talo tärähti ja ikkunat helisivät salaman iskiessä johonkin lähelle. Kova ukonilma alkoi ja toivotteli meidät tervetulleeksi.
Vähitellen asiat saivat entiset ja "oikeat" paikkansa. Auto saatiin korjaamolle (se meni rikki juuri ennen kuin paluumatkamme alkoi keväällä), kauppa-asiat hoidettua naapurien avustuksella ja elämä alkoi taas tuntua tutulta. Sade ja pilvinen sää kuitenkin vielä jatkuvat. Sateen pitäisi tuoda onnea. Ja kyllä täällä se aurinkokin vielä tulee. Jaksamme odottaa.
Koska tämä on koronablogi, on ilmeisesti "viran puolesta" esittää jonkinlainen arvio nykytilanteesta ja liittyä niihin moniiin asiantuntijoihin ja "asiantuntijoihin" jotka kukin vuorollaan ovat julkisuudessakin esittäneet oman näkemyksensä siitä miten asiat ovat ja miten ne tulevat olemaan.
Suomessa toinen aalto on saanut vauhdin ja ilmeisesti viimeisen kuukauden aikana virus on sen kummempaa huomiota saamatta levittäytynyt ilmeisesti aika laajalle väestön keskuuteen. Nyt tartunnat ja tautitapaukset alkavat tulla ilmi yhä kiihtyvällä vauhdilla. Samalla viruksen kylväytyminen väestöön kiihtyy entisestään ja viralliset tartuntaluvut kasvavat. Pelkäänpä, ettei käännöstä parempaan saavuteta ennen kuin muutaman kuukauden - puolen vuoden kuluttua. Ja siihenkin tarvitaan varsin jyrkkiä rajoitustoimia. Kuulemani mukaan pohjois-Italiassa on ainakin joissakin kaupungeissa jo suljettu kaikki muut kaupat paitsi ruokakaupat. Uskon, että meillä rajoituksia sovelletaan järkevästi ja niitä myös lopulta halutaan noudattaa.
Tuleeko rokotteesta sitten avain. Mielestäni on virhe luoda sellaista mielikuvaa, että se tulisi hävittämään tämän pandemian. Siitä saattaa tulla, ja näin uskon, merkittävä lisäapu rajoitustoimien rinnalle, jolla tartuntaluvut saadaan painettua alas. Koska jo tähänastistenkin tietojen mukaan Covid-tartuntakaan ei aikaansaa pitkäkestoista immuunisuojaa, on todennäköistä, että laajoista rokotuksista huolimatta virus jää kiertämään väestössä ja tulee silloin tällöin aiheuttamaan paikallisia epidemioita tai tautiryppäitä. Niiden kanssa kuitenkin opittaneen elämään hyvän diagnostiikan ja kontaktien jäljityksen avulla.
Jos pandemia on tähän asti ravistellut olemassaolomme rauhaa, se saattaa vielä pitkälle tulevaisuuteen vaatia meiltä pieniä uhrauksia ja muutoksia totuttuihin arkirutiineihimme. Mutta niiden kanssa kyllä opitaan elämään!
