(Tämä on jo toinen tekele tammikuun
blogiksi, mutta ensimmäinen versio oli ”julkaisutoimittajan”
mielestä liian tieteellinen ja ammatillinen. Innostuin kirjoittamaan
rokotusvastaisuudesta. Jos jotakuta asia kuitenkin kiinnostaa, sekin
löytyy kuitenkin blogitekstien joukosta tammikuulta 2018)
Onneksi aina jotain tapahtuu, ettei
kaikki muutu rutiiniksi:
Vesilasku tipahti postilaaatikkoon ja
oli kymmenen kertaa suurempi kuin tavallisesti. Oli perjantai-ilta ja
yhdessä saatoimme todeta, että vesimittari pyörii vaikka kaikki
hanat ovat kiinni. Siis jossain on vuoto. Sen täytyy olla varsin
mittava, ainakin 1,5 m3 vuorokaudessa. Mihin tuollainen vesimäärä
tällaisessa huushollissa voi mahtua?? Puutarhassa ei löytynyt
merkkejä kosteudesta, siis arvelimme, että vuoto on talon alla.
Maanantaina vesilaitokselta tyly
tuomio: ”ongelma on teidän, ei meidän”. Seuraavaksi soitto
putkimiehellemme Manuelille, joka on aikaisemmin huoltanut
vedenlämmitintä ja vaihtanut hanoja. Hän tuli sovitusti, kaikki
paikat katsottiin ja johtopäätös oli sama: vuoto lienee talon alla
ja sen korjaaminen edellyttäisi seinän puhkomista ja pääsyä
talon alle. Kun kysyin, pystyisikö hän homman tekemään, vastaus
oli, että ilman muuta, mutta kysyi, minkälainen kotivakuutus meillä
on. Hän evästi mihin täytyy soittaa ja minkälainen
vahinkoraportti kannattaa tehdä (”vain yksi vuoto!!”). Hän
kertoi myös, ettei ole kyseisen vakuutusyhtiön ”listoilla”,
joten hän ei voi hommaa hoitaa. Soitto onnistui pitkän (40 min)
odottelun jälkeen, ja vakuutusyhtiö ilmoitti, että he hoitavat
asian, ja putkimiehet tulevat seuraavana päivänä. Kun kiitin
Manuelia hänen avustaan ja tarjosin paperirahaa korvaukseksi
matkasta ja käytetystä tunnista hän kieltäytyi ehdottomasti. Olin
hämmentynyt, mutta taivutteluyrityksistä ei ollut apua. (Hieman
vastaava tapahtuma Suomessa oli maksanut minulle satoja euroja!).
No, kohtalaisen viiveen jälkeen
putkimies Antonio apulaisineen tuli ja sokkelin seinään
puhkaistiin miehen mentävä reikä. Aikaa kului n 5 minuuttia,
työkaluna moukarivasara. Talon alustan tarkastuksen tulos oli, ettei
vuoto ole talon alla! Antonio sopi toisen firman kanssa
etsintäkäynnistä seuraavan viikon alussa. Tämä ryhmä tuli lähes
sovittuna aikana, otti käyttöön laitteita, jotka toivat mieleen
tieteiselokuvat ja kun sitten aika kuljettiin pitkin puutarhaa, laite
alkoi vinkua ja piipittää paljastaen todennäköisen vuotokohdan.
Kun vielä kaikki neljä putkimiestä olivat painaneet korvansa
epäiltyyn kohtaan laatoituksessa,ja minä kuunnellut samaa kohtaa
stetoskoopilla (en kuullut mitään), diagnoosi oli valmis, paikka
kaivettiin auki ja siitähän se mätä putkenpätkä löytyi. Putki
vaihdettiin parempaan ja lopulta, viikon jälkeen taloon taas saatiin
vettä normaalisti. Jäi vielä kuitenkin sellainen epäily, että
lähes 40 vuotta vanha vesiputki täytyy vaihtaa kokonaan. Se ei
kuitenkaan kuulu vakuutuksen korvattavaksi. Ennakkoarviota
odotellaan.
Toinen mieltä kiihottanut asia liittyy
nk valeuutisiin. Valeuutisia on tietenkin aina ollut, osa on jäänyt
totuutena olemaan (esimerkkinä vaikkapa Dracula), mutta osa on
häipynyt vähitellen oikean totuuden korvaamana historian hämärään.
Nyt kuvioon on kuitenkin ilmaantunut uusia tekijöitä. Uutisten
levittäminen on tavattoman helppoa ilman että kukaan kyseenalaistaa
uutisen todenperäisyyttä. Ja niiden vaikuttavuus voi olla valtava
(Brexit, Trump, Katalonia ...)
Keskeinen ongelma on kuinka voimme
tunnistaa valeuutiset. Lentolehtisten aikaan se oli paljon helpompaa
kuin nykyisin. Siksi kaikkialla satsataan kyberhyökkäysten
torjuntaan ihan valtakunnallisella tasolla. Mutta miten mahtaa olla
pienemmissä ympyröissä?? Kuinka esimerkiksi Ylen toimittajat
pystyvät erottamaan valeet totuuksista? Tai Hesarin toimitus
käsitellessään kansainvälisiä asioita? Ainakin tällä hetkellä
Espanjan tiedotusvälineissä asiasta puhutaan ja kirjoitetaan monin
verroin enemmän kuin meillä Suomessa. Olemmeko liian sinisilmäisiä?
