Suomi: hyvinvoiva satavuotias?
Tänään on Suomen itsenäiseksi
julistautumisen satavuotisjuhlapäivä. Oikeastaan Suomi syntyi jo
1800-luvulla. Alun perin Ruotsin vallan ajoilta olevat
lainsäädännölliset rakenteet kehittyivät vastaamaan suomalaisten
tarpeita, Uno Cygneus oli luonut koululaitoksen ja sairaanhoito ja
sosiaaliset rakenteet olivat kehittymässä ripeästi. Teollistuminen
toi maahan tarvittavia resursseja ja suomalaisten erityispiirteiden
kehittäminen sai varmasti vauhtia venäläistämispyrkimyksistä.
Näytettiin että meistä on!
Suomen valtion syntyminen vaati
kuitenkin ankaria synnytystuskia. Sisällissota avasi syvän haavan,
jonka umpeutumista saatiin odottaa yli kaksikymmentä vuotta. Vasta
kun ulkoinen vihollinen pani epäilemään koko Suomemme
mahdollisuutta säilyä valtiona maailmankartalla, löytyi riittävää
tahtoa rakentavalle yhteistyölle. Ja tuon yhteistyön seurauksena
me, 1940- luvun jälkeen syntyneet olemme saaneet nauttia pitkästä
rauhan ja kasvavan yltäkylläisyyden ajanjaksosta joka ehkä hakee
historiasta vertaistaan. Tämä voisi olla se suomalainen ihme, jota
kannattaisi nyt juhlia.
Juuri nyt lintukotomme ulkopuolisen
maailman tilanne vaikuttaa kaikkea muuta kuin rauhalliselta. Näyttää
aivan kuin siltä, että enää ei muistettaisi tai uskottaisi, miten
kauheita maailmansodat olivat. Aseet on taas haettu kaapista ja niitä
käytetään antamaan pontta vaatimuksille, myös perusteettomille.
Demokraattista päätösvaltaa voidaan näköjään helposti
horjuttaa ja johtaa harhaan tämän päivän kommunikaatiovälineiden
avulla. Esimerkkejä ei tarvitse kaukaa hakea. Maan ja maanosan
kehitystä voidaan ohjailla sopivilla ”tiedotuskampanjoilla”
joissa perätöntä tietoa levittämällä voidaan poliittista
päätöksentekoa ohjata. Mistään ei tunnu löytyvän sitä
viisasten kiveä, joka neuvoisi mitä nyt pitäisi tehdä. Osataanko
enää palata maailmaan, jossa periaatteena on yli rajojen ulottuva
rauhanomainen yhteistyö ja demokraattisen päätösvallan
kunnioittaminen?Sananvapautta on syystäkin pidettävä
demokraattisen yhteiskunnan kulmakivenä, mutta sen rinnalle olisi
ehkä syytä herätellä uusi käsite, ”sanavastuu”. Vastuu
omista sanomisistaan ja kirjoittamisistaan tuntuu kadonneen uusien
pidäkkeettömien kommunikaatiovälineiden tultua käyttöön.
Siinäpä lainsäätäjille mietittävää! Voidaanko odottaa, kunnes
keinoäly tulee apuun?
Nämä ovat kuitenkin aineellisesti ja
polittisesti kehittyneiden maiden ja kansojen ongelmia. On vielä
paljon kolkkia, jossa rauhanomaiseen kanssakäymiseen pystyvä
kansakunta voisi kehittyä ja kehittää kulttuuriaan ja aineellista
hyvinvointiaan kuten Suomi aikoinaan, ellei fyysinen tai aatteellinen
väkivalta olisi esteenä. Ilmastomuutos kärjistää ongelmia
entisestään. Eurooppaan suuntautuva pakolaisvirta on vain yksi osa
tätä ilmiötä. Mutta se voi tuoda asiat konkreettisesti
näkyviimme, kuten meille kävi äskettäin.
Koiramme on tullut vanhaksi, eikä
oikein tahdo enää jaksaa pitkiä vuoristolenkkejä. Niinpä koiran
ulkoilutus on supistunut tiettyihin tuttuihin reitteihin. Eräs
sellainen on muutaman kilometrin päässä olevan vanhan
paperitehtaan (perustettu 1730-luvulla) ranta Miel-joen suussa.
Tänään rannalla oli kumiveneen hylky. Pohja oli halkaistu ja
ponttoonit tyhjennetty. Se oli kooltaan tuollainen pakettiauton
katolle mahtuva vene, puolitoista metriä leveä ja viitisen metriä
pitkä. Sen puisessa perälaudassa näkyivät perämoottorin
kiinnitysruuvien jäljet. Eilen oli ollut lähes myrskyisä tuuli ja
ajatuksemme oli, että vene oli saattanut karata jostain isommasta
aluksesta.
Paperitehtaan nykyinen isäntä
kuitenkin kertoi mistä oli kyse. Vene oli ajelehtinut rantaan eilen
iltapäivän viime tunteina lastinaan 32 ihmistä. Yksi oli kuollut
ja kaksi oli hyvin huonossa kunnossa. Alus oli ilmeisesti yrittänyt
Afrikan rannikolta lähdettyään”osua” Almeriaan tai Motrilliin,
mutta ehkä kovan tuulen ajamana joutunut 50-150 kilometriä kauemmas
länteen.Täällä on jo usean päivän ajan ollut hyytävän kylmää,
edellinen yö oli ollut koko vuoden kylmin ja on vaikeaa edes
kuvitella minkälainen taistelu on tarvittu venematkasta hengissä
selviämiseksi. Ja isäntä ihmetteli, miten niin pieneen veneeseen
voi mahtua niin monta ihmistä. Hän jopa epäili, että jotkut
joutuivat aina vuorollaan uimaan. Tällaisen näytelmän edessä on
mahdotonta ajatella, että pakosalle olisi lähdetty parempaa
taloutta etsimään, kyllä kyseessä on varmasti ollut pako oman
henkensä kaupalla väkivaltaa piiloon.
