Ainakaan aiheista ei nyt pitäisi olla pulaa: eilen ihmeteltiin televisiosta kun sadat tuhannet ihmiset osoittivat mieltään Barcelonan kaduilla ja tänään luettiin el Pais-lehdestä, että mukana ovat jälleen olleet juonimassa myös ostetut vale-mediat.
Ja tämä kaikki maakunnassa, jolla on neljän vuosikymmenen ajan ollut suurempi autonomia kuin Saksan tai Yhdysvaltojen osavaltioilla, joka on neljän vuosikymmenen aikana saanut järjestää vaaleja omien päätöstensä mukaisesti ilman keskusvallan puuttumista asiaan, jonka oma kieli menestyy ja luo hyvän pohjan omaleimaiselle kulttuurille, jolla on pitkät ja kunniakkaat - ja kunnioitetut -perinteet, jossa on täydellinen ja hyvin suojattu sananvapaus, ja jonka demokraattisesti valitut johtajat ovat olleet allekirjoittamassa nykyistä perustuslakia, joka luo pohjan ja antaa muodon Espanjan modernille valtiolle. Tällaiselta alustalta poliittiset johtajat alkavat kampanjan "vapaus Katalonialle!", "lopettakaa sorto ja riistäminen"," antakaa meille demokratia!" Kenenkähän pussiin siinä pelataan?
Tänä päivänä hallittu hallitseminen tuntuu olevan erityisen vaikeaa. Suora kansanvalta (s.o. kansanäänestykset) on ollut huonossa huudossa jo Raamatun ajoista: kansa päätti, että "ristiinnaulitse !!". Päätös ei ehkä jälkeenpäin ollut paras mahdollinen, epäiltiin pappien kiihottaneen kansanjoukkoja, sosiaalista mediaa kun ei ollut käytettävissä. Sitä korvaamaan kehitetty edustuksellinen demokratia on niinikään joutunut epäilyksen alaiseksi: valittiin Trump ja Brexit ja ties mitä vielä on tulossa.
Vastakeinot ovat vähissä: tiedonkulun kontrollointi tai ihmisten opettaminen ja asennekasvatus nk. kriittisempään tiedon vastaanottamiseen voisivat tietenkin auttaa, mutta tuntuvat toivottoman tehottomilta. Toisaalta vapaasti vellova, ennalta arvaamaton "demokratia" on aina johtanut harvainvaltaan ja anarkiaan. Aatteeseen perustuva vallankäyttö vaatii sekin ajatusten puhtaana pitämistä ja tiedonkulun rajoittamista, joka taas tarjoaa tilaisuuden vallan väärinkäytölle ja väkivallalle.
Kirjassaan "Homo Deus" (Yuval Noah Harari: Homo Deus, huomisen lyhyt historia, Bazarkustannus.fi) kirjalija ennakoi superälykkäiden tietoalgoritmien (tietokoneiden) pian pystyvän ohittamaan ihmisen sekä tietojen keräämisessä että niiden arvottamisessa ja käytännön ratkaisujen löytämisessä ongelmatilanteissa. Ehkä joku tietokone osaa lopulta neuvoa, miten tässä tilanteessa poliitikkojen pitäisi menetellä.
Taidamme Suomessa olla monia muita, meitä suurempia maita, edullisemmassa asemassa tasaisen koulutuspohjan, hyvän kommunikaatioverkoston ja yhteiskunnallisen tasa-arvoisuuden vuoksi, vaikka satavuotiseen historiaamme toki kuuluu myös käsittämättömän väkivaltaisia ja repiviä jaksoja. Toivotaan, toivotaan.
