On tullut taas aika kirjoittaa kevään
viimeinen blogi täältä Nerjasta. Monet täällä talvehtivat
suomalaiset ovat joko lähteneet tai lähtemässä ihan lähiaikoina
takaisin Suomeen. Jotkut uskalikot suunnittelevat jäävänsä koko
kesäksi tänne, mutta jos kuumuus äityy oikein pahaksi, voi aina
palata viiden tunnin lennolla takaisin viileään Suomeen.
Myös linnuilla tuntuu olevan
samansuuntaisia suunnitelmia. Nopeimmat paikkalinnut kuljettavat
pitkiä korsia suussaan pesän rakennukseksi, hitaammat joutuvat
vielä keikistelemään ja tanssahtelemasan televisioantenneilla,
puhelinlangoilla tai auringon lämmittämillä tiilikatoilla. Mutta
ne, jotka aikovat Suomeen pesimään ovat jo aloittaneet vaelluksensa
kohti pohjoista edeten olosuhteiden sallimaa vauhtia.
Meille on tullut tavaksi kulkea ainakin
pari kertaa viikossa vanhan paperitehtaan ohi merenrantaan Miel-joen
suussa. Reitti kulkee pitkähkön maantiesillan alitse ja sen
betonirakenteissa näkyy jopa satoja pääskysenpesiä, osa
aikaisemmilta vuosilta, mutta osa uusia ja hyväkuntoisia. Vielä
runsas viikko sitten katselimme, kuinka kiireisiä linnut olivat
kantaessaan ruokaa poikasilleen. Asuttuja pesiä saattoi olla jopa
sata ja ilmaliikenne oli vilkasta. Sitten, muutamaa päivää
myöhemmin ei mitään! Ei pääskysen pääskystä ilmassa ja pesät
autioita ja hiljaisia. Ilmeisesti pesueet oli saatu muuttokuntoon.
Mutta viikoa myöhemmin tuli yllätys. Sillan alus oli taas täynnä
lenteleviä pääskysiä, ja moneen pesään tehtiin jatkuvasti
vierailuja. Myös lähellä olevassa mutalammikossa kävi lintuja
ilmesesti rakennustarpeita hakemassa. Olikohan kyseessä uusi aalto
Afrikan puolelta tulleita muuttajia? Ja olivatko edelliset alkaneet
jo poikasineen edetä kohti pohjoista pesiäkseen uudestaan vaikkapa
Suomessa?
Villiohraa rannan tuntumassa:
Toinen samalta reitiltä vastaan tullut
ihme oli rannassa. Miel-joki on kohtalaisen vuolas, vaikkakin suuri
osa vedestä kulkee jokilaaksossa joko kivien seassa ”maan alla”
tai pitkin joen uomaa reunustavia kastelukanavia. Meren rannalla vesi
kuitenkin levittäytyy viuhkana rantasomerikolle ja siitä mereen.
Ranta on täynnä meren hiomia kiviä, joista on mukava rakennella
kaikenlaisia pikku patsaita tai aitauksia. Joku porukka oli vuosi
sitten tehnyt somerikolle kivistä ikään kuin aitauksen,
parimetrisen pyöreän altaan, johon joen vesi vähäksi aikaa
pysähtyi. Eihän nyrkin kokoisista kivistä saa tiivistä seinää
millään, mutta vähitellen kivien väliin alkoi kertyä hiekkaa ja
altaaseen alkoi kertyä vettä. Sitten joku toinen rakensi
samanlaisen viereen. Hiekkaa kertyi kivien väliin jatkuvasti ja vesi
alkoi poistua altaista ikäänkuin porttien kautta. Samalla seinämät
alkoiva kohota ja syväys kasvoi. Ihmettelin hiekan kykyä pidättää
vettä kivien välissä, mutta kun tunnustelin seinämää hiekka
olikin kovaa kuin betoni. Ilmeisesti kalkkinen vesi ja hienorakeinen
hieta olivat yhdessä saaneet aikaa kaksi pyöreää allasta, joita
reunustivat kauniin säännölliset ja kovat reunavallit.
Kivitaidetta rannalta
Tätä kirjoittaessa on pääsiäisviikko.
Täällä on ennätysmäärä matkailijoita. Matkailuvaunuja on
pysäköity sekä laillisiin, että laittomiin paikkoihin ja
rannoilla alkaa olla mahdotonta löytää autolle parkkipaikkaa,
ellei ole paikalla ennen kello yhtätoista. Myös hotellit kuuluvat
olevan täynnä lähes viimeiseen vuodepaikkaan saakka ja
televisiossa näytetään kuinka valtavat määrät katsojia
seuraavat pääsiäisviikon kulkueita eri kaupungeissa.
Espanjalaisia turisteja on hyvin paljon, ilmeisesti suurin osa, mutta
on myös muualta saapuneita. Suomea kuulee aina silloin tällöin
ruotsinkielen ohella ja vastaan tulee vuoroon lakanankalpeita ihmisiä
jotka ovat ilmeisesti tulleet tänä aamuna ja sitten
mansikanpunaisia kasvoja ja olkapäitä, ilmeisesti eilen saapuneita.
Taloudellinen nousu tekee varmasti
hyvää pitkän laman jälkeen. Kesken jääneitä projekteja voidaan
viedä loppuun kun uutta rahoitusta on taas saatavissa. Täytyy
toivoa, että myös paikoin hyvin jäykkä byrokratiakin uudistuu
pikku hiljaa. Tahtoa siihen tuntuu olevan, mutta poliittinen kenttä
on vielä aika sekava. Nerjan uusi jäteveden puhdistuslaitoskin on
seisonut lähes valmiina jo toista vuotta ilman, että mitään on
tapahtunut. Syksyllä nähdään, mitä on saatu aikaan.
Turisteja Balcon de Europalla:
