12.1.2018
Luin Helsingin Sanomien uutisointia
äskettäin EU:n tartuntatautiviraston julkaisemista luvuista jotka
koskivat rokotusten kattavuutta eri Euroopan maissa. Monissa maissa
yhä suurempi osa väestöstä jättää terveydenhuollon tarjoamat
rokotukset ottamatta ja väistämätön seuraus on, että jo lähes
unohduksiin painuneet taudit, kuten tuhkarokko, ovat taas alkaneet
esiintyä epidemioina eri puolilla Eurooppaa. Se on murheellista
paitsi yleisen kansanterveyden kannalta, myös minulle
henkilökohtaisesti; melko suuren osan ammatillisesta urastani olen
käyttänyt rokotteiden ja niiden tarkoituksenmukaisen käytön
kehittämiseen.
Rokotteet aiheuttavat saajassaan
immuunipuolustuksen, joka estää joko tartunnan syntymisen tai sen
kehittymisen taudiksi. Immuniteetti voi olla luonteeltaan pysyvä tai
sitten se heikkenee vähitellen, jolloin tarvitaan uusintarokotuksia.
Jotkut taudinaiheuttajat ovat hyvin muuntelevia ja onnistuvat siten
väistämään immuunipuolustuksen kärjen. Tällaisia
taudinaiheuttajia vastaan täytyy uusintarokotuksissa käyttää
vastaavasti muunneltuja rokotteita. Parhaan suojan antavat sellaiset
rokotteet, joissa voidaan käyttää elävää, mutta heikennettyä
taudinaiheuttajaa. Se lisääntyy elimistössä aiheuttamatta
sairautta, mutta saa aikaan voimakkaan ja pitkäkestoisen
immuniteetin.
Joissakin rokotteissa käytetään
inaktivoituja mikrobeja, joiden lisääntymiskyky on poistettu. Ne
saavat aikaan immuniteetin, joka suojaa lyhyemmän aikaa.
Kun toimin nuorena sijaislääkärinä
Kajaanin kaupunginsairaalassa, oli vanhempana kolleegana Ben Rehell,
joka oli toiminut lääkärinä Afrikan köyhimmissä osissa
1950-luvun alussa. Hän kertoi minulle rokotusten ihmeestä: parissa
vuodessa niin kurkkumätä kuin jäykkäkouristuskin näyttivät
häviävän, eikä sitä oikein osattu uskoa todeksikaan sen enempää
väestön kuin lääkäreidenkään keskuudessa. Rokotuksilla on
dramaattinen vaikutus erityisesti silloin, kun tautien esiintyvyys on
korkea.
Suomessa rokotuksiin on aina
suhtauduttu myönteisesti. Siihen saattaa vaikuttaa esimerkiksi
isorokko-rokotusten pitkä varjo: Suomi oli yksi ensimmäisistä
Euroopan maista, joissa alettiin antaa rokotuksia.
Isorokkotookotukset alkoivat jo 1800-luvun ensimmäisinä vuosina, ja
tulokset olivat kaiken kansan nähtävissä. Myös 1940-ja
1950-luvuilla poliorokotteen käyttöönotto oli kansanterveydellinen
suursaavutus. Hyvän rokotuskattavuuden ansiosta Suomessa voitiin
käyttää
toisenlaista rokotetta kuin useimmissa
muissa maissa, ja niin vältyttiin (onneksi harvinaisilta) rokotteen
haittavaikutuksilta. Valitettavasti epidemian seurauksena Auroran
sairaalaan jäi satoja hengityskoneeseen sidottuja halvaantuneita
vuosiksi eteenpäin. He olivat saaneet tartunnan ennen rokotteiden
käyttöön tuloa.
Suomalainen rokotuspolitiikka on ollut
paljon muutakin kuin rokotteiden valitsemista, ostamista, ja
jakamista väestölle. Suomalainen rokote- ja rokotustutkimus on
ollut kansainvälisesti huipputasoa. Merkittävä suursaavutus oli
MPR-rokotteen tutkimus ja käyttöön otto. Pitkäjänteistä
tutkimustyötä, jossa selvitettiin parhaitten rokotekandidaattien
ominaisuudet, hyödyt ja haitat, tehtiin tiimissä jonka vetäjänä
oli suurimman osan aikaa Heikki Peltola. Projektin ansiosta Suomessa
oli 1990-luvun alkuvuosina tilanne, jossa maassa ei syntynyt yhtään
tuhkarokko- vihurirokko-tai sikotautitartuntaa. Rokotuksilla
aikaansaatu yhtenäinen immuunipuolustusmuuri esti täydellisesti
ulkomailta tuotujen tartuntojen leviämisen.
Onnistuneen rokotuspolitiikan takana
olivat paitsi ansioituneet tutkijat, myös loistavasti toiminut
neuvolajärjestelmä, joka tuki ja kannusti väestöä olemaan mukana
”taistelussa tartuntatauteja vastaan”. Terveyssisaret ja
koululterveydenhoitajat informoivat ja kannustivat rokottamisen
puolesta ja loivat hyvää yhteishenkeä.
Ei voida myöskään aliarvioida
lääketeollisuuden panosta: niiden puolelta rokotteiden kehittäminen
saattoi vaatia kymmenien vuosien työn ja satojen miljoonien
panostuksen ja siksi tiivistä yhteistyötä alan parhaiden
tutkijoiden kanssa. Kehitystyön epäonnistuminen saattoi tulla
todella kalliiksi.
Miksi sitten rokotuksia vastustetaan?
Mukana lienee monta eri tekijää. Kun rokotus yleensä annetaan
lapselle, eikä pistäminen ole täysin kivutonta. Ehkä jotkut äidit
tuntevat pistoksen kivun omassa ruumiissaan. Pelon teeman ympärille
voi helposti luoda itseään vahvistavan sosiaalisen kierteen,
samalla tavoin tuntevia on muitakin!
Myös tutkijat voivat katsoa peiliin.
Hyvä esimerkki tästä on englantilainen tutkija, joka aikanaan
onnistui julkaisemaan useita tutkimuksia tuhkarokkorokotteen muka
aiheuttamista haittavaikutuksista. Myöhemmin monet laajat,
kansainvälisten huippututkijoiden ryhmät ovat kerta toisensa
jälkeen osoittaneet, että vedetyt johtopäätökset olivat
virheellisiä. Mutta tätä on tutkijan tietenkin vaikea myöntää,
ja niinpä tämäkin tutkija käynnisti oikean ristiretken
tuhkarokkorokotusta vastaan. Se toikin hänelle paljon kuuluisuutta
(hyvää ja huonoa) ja kampanjan jäljet näkyvät tänäkin päivänä.
Suomessakin toimii nettisivusto, joka ilmoituksensa mukaan jakaa
puolueetonta tietoa rokotuksista ja rokotetutkimuksesta, mutta tuo
julkisuuteen vain omaa rokotusvastaisuuttaan ruokkivia otsikoita tai
havaintoja. Rokotusvastaisuudesta on tullut lähes aate.
”On hyviä ihmisiä, jotka tekevät
hyviä töitä, ja pahoja ihmisiä, jotka tekevät pahoja töitä.
Tarvitaan aate, niin hyvätkin ihmiset tekevät pahoja töitä”
Rokotuksiin ja rokottamiseen saattaa
liittyä haittavaikutuksia, vakaviakin. Ne pyritään kuitenkin
tunnistamaan ja eliminoimaan rokotteen kehitystyön yhteydessä.
Joskus kuitenkaan perusteellinenkaan tutkimus ei paljasta kaikkea.
Esimerkiksi kelpaa vaikkapa Suomessa ja
muutamassa muussa maassa influenssarokotukseen liittynyt lasten
narkolepsia. Kyseessä oli aikaisemmin tuntematon sivuvaikutus, jonka
syntymekanismia ei vieläkään ymmärretä. Kun rokotetta annetaan
jopa miljoonille ihmisille, on tietenkin aina mahdollista, että
syntyy yhdistelmä, jota koskaan aikaisemmin ei ole ollut olemassa.
Jotta tältä vältyttäisiin, käyvät rokotteet ennen käyttöön
ottoa hyvin pitkät ja vaativat kokeet, joita valvovat kansainväliset
viranomaiset. Joskus joudutaan tietenkin myös punnitsemaan
vastakkain rokotuksen hyöty ja mahdollinen haitta. Näin erityisesti
kun kyseessä on uusi ja uhkaava tartuntatauti.
Rokotteeet, jotka on hyväksytty
kansalliseen rokotusohjelmaan, ovat läpikäyneet erittäin pitkät
ja perusteelliset esitutkimukset, ja niiden hyöty on arvioitu
riittäväksi kansallisten ja kansainvälisten asiantuntijoiden
toimesta. Toimiakseen kunnolla, rokotuskattavuus pitää olla
riittävä, niin ettei epidemioita voi syntyä. Nyt ilmi tulleet
tuhkarokkoepidemiat, vaikka ovat vielä varsin pieniä, ennakoivat
että tilanne on menossa huonompaan suuntaan. Ruotsissa
rokotuskattavuus nousi kertaheitolla, kun muutamia nuoria menehtyi
linja-automatkalla bussissa levineden tartuntojen vuoksi. Kreikassa
(lyhytaikaisen) heräämisen sai aikaan synnynnäisten
vihurirokkotapausten ilmaantumine täysin odottamatta. Syntyi satoja
vaikeasti vammautuneita lapsia. Rokottaminen oli laiminlyöty.
Mihin sitten olemme menossa??
Mielestäni on mahdotonta ajatella, että yleisistä rokotuksista ja
yhteiskunnan ohjaavasta vaikutuksesta luovuttaisiin. Mutta tarvitaan
myös yhteistyötä teollisuuden kanssa. Riittävien resurssien
rahoittaminen valtioiden budjeteista ei ole realistista, se kävi
ilmi myös Suomessa 1970-luvulla.
Yhteiskunnalla on vastuunsa mutta myös
keinonsa. Jo 1970-luvulla eräissä USA:n osavaltioissa oli voimassa
sääntö, jonka mukaan verovaroin rahoitettuihin kouluihin ja
opistoihin ei ollut pääsyä ilman voimassa olevaa rokotuksen
tuomaa immuniteettia. Myös rajoituksia pääsystä kunnallisiin
päivähoito- ym palveluihin olisi helposti perusteltavissa, mikäli
epidemiologinen tilanne alkaisi näyttää hälyyttävältä. Samoin
rajoituksia eräisiin ammatteihin voisi harkita. Uskon, että
suomalainen väestö on riittävän hyvin koulutettu ja perillä
asioista, että tilanne ei meillä pääse karkaamaan käsistä. Ei
edes nykyisten bottien (valeuutisten levittämistapa) aikakaudella.
Mutta jos tilanne pahenee kovasti esimerkiksi muualla Euroopassa, on
Suomenkin poliitikoilla edessään hankalia päätöksiä.
Rajoittavia määräyksiä on vaikeaa antaa ja saattaa voimaan
nykyisen kaltaisen poliittisen ilmapiirin ja käytänteiden voimassa
ollessa.
