(Bloggaaja on ollut laiska, vuoden
ensimmäinen lähti ulos vasta äsken, eikä uutta tekstiä ole
lähtenyt suoltumaan vaikka aiheita olisikin ollut. Mikähän siinä
lienee??)
Tänään (21.1) oli aurinkoinen aamu
kylmän yön jälkeen. Auton lasissa oli jäätä(!!) ja ympäröivien
vuorten laet hohtivat auringon paisteessa lumesta valkeana. Talvi
tuli suunnilleen samaan aikaan kuin vuosi sitten, samana päivänä
viime vuonna ihmettelimme Herraduran hiekkarannalle kertynyttä
rakeiden muodostamaan lumivallia. Nyt lähes koko Iberian niemimaa on
saanut lumipeitteen ja rakeet ja tulvat ovat saaneet paljon tuhoa
aikaan aivan tätä etelärannikkoa myöden. Onneksi päivällä taas
aurinko on yhtä lämmin kuin ennenkin ja ehtii lämmittää talot ja
ihmiset ennenkuin taas iltakylmä saapuu. Päivä on jo reilut puoli
tuntia pitempi kuin joulun aikaan, joten parempaa on odotettavissa.
Pyhä Anton, suomeksi Antti, oli taas
juhlinnan kohteena 16.-17.1 täällä kotikylässämme Marossa. Anton
on Maron suojeluspyhimys ja siksi ansaitsee kunnon juhlamenot. Oikein
television uutislähetyksessä näytettiin kuinka kadulla poltettiin
kokkoja ja grillattiin ruokaa niin itselleen kuin ohikulkijoillekin.
Ja laulu- ja tanssiryhmät kiertelivät kaduilla valamassa uskoa
asiaan, ilma kun oli hyytävän kylmä ja sadetta oli luvassa.
Koska kyseisen päivän rituaaleihin
kuuluu yltäkylläinen paukkupommeilla paukuttelu ja ilotulitukset,
olimme päättäneet lähteä karkuun vuorten taakse,
Alcaucin-nimiseen kylään, jonka ohi olimme äskettäin ajaneet
mennessämme valitsemaamme retkikohteeseen. Hotelli oli mukava ja
kylä rauhallinen. Jatkaessamme kylästä matkaa ylös
Maroma-vuorelle puhkeksi Rellu-autosta rengas. Tiesin kyllä missä
vararengas sijaitsee, mutta hieman aikaa ja kärsivällisyyttä
tarvittiin, ennenkuin se oli asennettu risan renkaan tilalle. Eikä
siinä tietenkään ollut kuin vähän ilmaa, kuka sitä nyt
muistaisi tarkistaa vararenkaan ilmanpaineita kun sitä niin harvoin
tarvitaan!. Tulimme sitten hiljaista vauhtia takaisin alas vuorelta
ja pääsimme kuin pääsimmekin huoltoasemalle, missä saimme
renkaaseen ilmaa.
Nyt molemmat eturenkaat on vaihdettu
uusiin, samalla huomattiin että jarrut vaativat täyshuollon, joten
kaksi kärpästä tuli yhdellä iskulla, vai pitäisikö sanoa,
yhdellä maksulla. Onneksi täällä korjaamon tuntihinta ei ole kuin
kolmekymppiä joten lasku ei ollut yhtä kova kuin se olisi Suomessa
ollut.
Espanjan talous on lehtien mukaan
edelleen paranemaan päin, se on Yhdysvaltain ohella ainoa
teollisuusmaa jonka talouden kasvu on kiihtymään päin (sanoo
maailmanpankin asiantuntija espanjalaisen lehden mukaan). Tekisi
mieli sanoa, että ilmiö näkyy myös jokapäiväisessä elämässä:
maanteillä kova vauhti ja agressiivinen ajotapa ovat selvästi
lisääntyneet, hinnat ovat pikku hiljaa kohonneet siellä täällä
ja kaupungin keskustassa on ajoittain liikenneruuhkia. Myös
rantaelämä oli ennen kylmien tuloa varsin vilkkaan näköistä,
ravintoloissakin oli enemmän väkeä kuin menneinä vuosina tähän
aikaan. Saa sitten nähdä onko kasvu pysyvää vai seuraako Espanja
muiden länsi-Euroopan maiden mukana kohti nollakasvua ja
deflaatiota. Luin äskettäin jonkin asiantuntijan analyysin
deflaatiosta. Hän kirjoitti, että deflaation syy on lopultakin
demografinen, väestön ikääntymisestä johtuva. Nuoret ovat
valmiita ottamaan riskejä ja toimimaan vaikka velaksi, jos on
toiveita siitä, että velka pystytään myöhemmin hoitamaan.
Vanhemman ihmiset sensijaan pyrkivät varmistamaan omaisuutensa
säilymisen oman vanhuuden turvaksi ja ehkä seuraaville sukupolville
jaettavaksi, eikä tähän säilyttämiseen liity riskinottoja.
Niinpä, kun väestö vanhenee, rahat alkavat siirtyä
”sukanvarteen” pois kulutuksesta. Lääkkeeksi hän tarjosi rajua
perintöverotuksen kiristämistä sekä tulonsiirtoa nuoremmille
ikäluokille. Ja kun täällä Espanjassa suuri osa nuorista on
työttömänä, voi käydä niin, ettei deflaatiota voi estää ja
talouskasvu pysähtyy. Taitaa olla niin, että elämme suuren
murroksen kynnyksellä.
