Tänä vuonna talvi on ollut ainakin toistaiseksi viileämpi kuin viime vuonna. Sierran Nevadallekin on jo tullut niin paljon lunta, että valkoinen peite ulottui lähes puoliväliin, ehkäpä Pampileiraan saakka. Se on suosittu turistikohde jossa Alpujarran kulttuuria ja matkamuistoja on yllin kyllin tarjolla. Saas nähdä uskaltavatko turistit paikalle, jos kapeahko ja mutkainen tie on luminen ja jäinen!
Meressäkään en ole uskaltautunut uimaan vaikka joillekin vesi näyttää kyllä vielä käyvän uimaharrastuksen kehittämiseen. Tuulet ovat olleet heikkoja ja ilmeisesti aurinko pystyy vielä lämmittämään veden rannan tunutumassa melko mukavaksi, yleensä veden lämpötila lienee noin 14 astetta. Mutta laiskavauhtinen rantalentopallo ei ole riittänyt lämmittämään niin että pitäisi päästä uimaan.
Nerjan uimarantojen suosio tulee
varmasti kasvamaan kohisten lähivuosina. Pitkään odotettu
vedenpuhdistuslaitos kun valmistuu kovalla vauhdilla. Onhan se vesi
tähänkin saakka ollut varsin puhdasta, mutta epäilyn häivä
tietenkin poistuu puhdistamon myötä. Onkohan se ekologiselta
kannalta hyödyllinen hanke? Mietin. Ekologiaa on ainakin otettu
huomioon jo rakentamisvaiheessa: vaikka taustalla näkyvät syvät
kaivurien luomat kuopat, betonirakenteet ovat osin raudoitusvaiheessa
ja työmaalle kulkee jatkuva kuorma-autoliikenne, on jo tulevan
laitoksen eteen kadun varteen istutettu neljä kymmenmetristä
palmua! Toivottavasti eivät kolhiudu kuoliaaksi rakennustöiden
melskeessä!
Joulukuun kuudentena pidimme
itsenäisyysjuhlan Hotelli Al-Andaluksessa. Osanottajien todistusten
mukaan juhla oli onnnistunut niin tunnelmaltaan kuin ohjelmaltaankin.
Yhteislaulukin sujui, apuna oli taustalla soiva mieskuoron levy, joka
oli tehty vanhainkotien laulutilaisuuksia tukemaan. Sopi oikein
hyvin, laulut olivat juuri niitä tuttuja, joita mielellään meidän
ikäluokkamme laulaa. Oli kesäpäivää Kangasalalla,
maakuntalauluja, yksi Juha Vainionkin pakollinen. Ja tanssi, se
sitten sujuikin! Juhlien jälkeen lentopalloilijat tulivat meille
glögille. Yli 30 vierasta sekä mahtuivat että viihtyivät.
Marraskuun lopulla teimme yhteisen
ryhmämatkan katsomaan “Granadaa ilman Alhambraa”. Mukavaa oli
vaikka opas ei oikein osannutkaan ottaa huomioon ryhmämme fyysisiä
edellytyksiä juosta pitkin vanhan Granadan katuja. Päästyämme
lopulta todellisiin tähtikohteisiin, katedraaliin ja Isabellan ja
Ferdinandin hautakappeliin, olivat joidenkin voimat jo aika lailla
lopussa. Ja kun lopulta päästiin ravintolaan, jonne oli tilattu
lounas, ei keskustelu virinnyt ennenkuin oli saatu lasi tai pari
viiniä ja vähän alkutapaksia.
Katolisten monarkkien, Isabellan ja
Ferdinandin yhdistettyä voimansa ja kohtalonsa avioliiton kautta,
oli uuden kuningaskunnan voima kasvanut tuntuvasti. Granadan
valtaamisesta “takaisin” oli tullut jonkinlainen pakkomielle
Ferdinandille ja Isabellalle, ilmeisesti siksi, että se oli
aikaisemmin symboloinut muslimien suurta valtaa ja korkeaa kulttuuria
Iberian niemimaalla. Siksi sieltä hävitettiin antautumisen jälkeen
kaikki muslimivallan muistomerkit (Alhambraa lukuunottamatta –
onneksi!) ja tilalle rakennettiin upeita kirkkoja ja muita julkisia
rakennuksia ja rakennelmia.
Granadan katedraalille oli laadittu
suurisuuntainen suunnitelma. Siitä piti tulla kristikunnan suurin ja
komein kirkko. Isabellan kuolema ja Granadan rikkauksien valuminen
muualle kuitenkin hidasti rakennustöitä, niin että kirkko
valmistui vasta lähes 200 vuotta myöhemmin. Se on kuitenkin niin
arkkitehtuuriltaan kuin rikkauksiltaankin erittäin mielenkiintoinen.
De Siloe -niminen rakennusmestari ja arkkitehti oli pääosin
vastuussa siitä, että kirkosta tuli sellainen kuin tuli. Seinät
ovat vaaleat, mittasuhteet valtavat, lasimaalaukset tuovat
vaikuttavan valon ja upeat sivukappelit kilpailevat kullan
kimalluksessa. De Siloe päätti siirtää kupolin aikaisempien
suunnitelmien vastaisesti kirkon päätyyn pois laivojen
risteyskohdista. Mutta koska siirto edellytti kantavien rakenteiden
uudelleen suunnittelua, hän laski, että riittävä kantavuus
saavutetaan vain, jos keskilaivan etummaisia pylväitä ja niiden
välistä seinää kallistetaan hieman toisiaan kohden. Meidän
horisontistamme katsoen aikamoinen suoritus. Ei ollut tietokonetta
kallistuksen laskemiseksi eikä esijännitettyjä teräselementtejä,
vaan homma tehtiin kiviä latomalla ja toisiinsa muuraamalla. Ja
katedraali on kestänyt maanjäristykset. Pylväiden korkeus
lattiasta kaaren alkuun on 52 metriä! Eikä kallistusta edes ilman
erityistä tarkastelua edes huomaa.
Espanjan talous on selvästi kääntynyt
nousuun ja erityisesti Andalusiassa tämä näkyy kaikkialla. Autoja
on teillä enemmän, hotellit ovat lähes täyteen buukattuja ja
rannoillakin on liikkunut yllättävän paljon turisteja ihan
joulukuun alkuun saakka. Lehtitietojen mukaan maataloustuotteiden
vienti on hiponut ennätyksiä ja erityisesti oliiviöljyn
tuotannossa on mennyt hyvin. Samanaikaisesti on paikallisille
erityistuotteille kuten hedelmille ja meren eläimille kehitelty
uusia brändejä, joilla on ollut menestystä maailmalla. Tietenkin
siedettävään työllisyyteen on vielä pitkä matka, mutta jotenkin
ilmapiiri on täällä optimistinen ja sehän tunnetusti vauhdittaa
taloutta. Aivan toisenlainen näkemys oli vieressäni Lontoosta
palaamassa olevalla nuorehkolla espanjalaisella, joka oli palaamassa
vuoden työhommista Englannista. Taustalla oli kaksi akateemista
loppututkintoa ja ylemmän asteen opettajan pätevyys. Hän oli sitä
mieltä, ettei hänen kaltaisilleen ole Espanjassa tulevaisuutta eikä
oikein sijaakaan. Kaikki hänen kolleegansa ovat pyrkimässä
asettumaan ulkomaille. Sellaisessa asetelmassa on poliitikoilla
miettimistä! Täytyy tehdä paljon muutakin kuin vain siivota
kaikkialle pesiytynyttä korruptiota pois, jos koulutettu väki alkaa
tuntea, ettei heillä ole isänmaata!
