Ensimmäiset merkit talven tulosta
nähtiin eilen. Satoi useita tunteja ja vettä tuli suurina
pisaroina. Sadetta seurasi viileä luoteinen tuuli, joka tänään
yltyi hetkittäin myrskyn lukemiin. Roskasäilöt kaatuivat,
mainostaulut ajautuivat mikä minnekin ja puista katkeili oksia,
joita tippui ajoteille. Nyt, illan koittaessa, tuntuu jo aika
viileältä vaikka vielä tarkenisikin syödä patiolla ilta-ateria.
Onneksi ennusteiden mukaan palataan taas kesäisempiin ilmoihin parin
päivän sisällä ja uimakelit palaavat.
Espanjan lehdistö on viime päivinä
ollut täynnä uutisia laajasta korruptiosta joka tuntuu koskettavan
kaikkia suuria puolueita, syytettyinä ja myös tuomioita saaneina on
niin puoluesihteereitä kuin pormestareita ja muita poliittiisia
luottamushenkilöitä. Kuvio on kovin tutunomainen. On noudatettu
”vallitsevaa tapaa” ja kaavoitettu sopivasti alueita niin, että
oikeat tahot pääsevät rakentamaan ja hyödyntämään. Siinä
sitten on vähän korvattukin hyvistä töistä ja vaivannäöstä.
Tietenkin suurissa projekteissa parinkin prosentin ylimäärä tuo
jopa miljoonia. Tosin uutisia lukiessa tuntuu joskus siltä, että
suurin uutinen ei ole itse korruptio vaan se, että asiaa on alettu
tutkia tosissaan. Varmaankin Espanjan yhteiskunnassa paljon hankalaa
lastia on peräisin jo Francon ajoilta eikä niihin asioihin oikein
olla kyetty paneutumaan kun niin moni asianomainen on vielä
aktiivisesti mukana politiikassa tai liike-elämässä. On
mielenkiintoista nähdä, minkälaisia poliittisia vaikutuksia tällä
prosessilla tulee olemaan. Jo nyt puoluekentässä vavistaan ja
entinen kahden navan vallankäyttö saattaa murentua seuraavissa
vaaleissa. Demokratia on vaikea asia, mutta vanhojen vääryyksien
korjaaminen ei onnistu ilman sitä.
Olemme taas suunnittelemassa yhteistä
matkaa, tällä kertaa kohteeksi valikoitui Granada mutta ilman
Alhambraa, jossa kaikki ovat jo käyneet vähintäin kaksi kertaa.
Granadassa on paljon muutakin katsottavaa ja koettavaa. Toivottavasti
opas on taas hyvä. Myös itsenäisyyspäivän yhteinen tilaisuus on
taas suunnitteilla. Noudattelemme vanhaa kaavaa: Hotelli
Al-Andaluksen juhlasali on koristeltu sinivalkoiseksi, ohjelma
noudattanee jo tutuksi tulleita kaavoja ja olemme alustavasti
suunnitelleet tarjoavamme taas kuohuviinijatkot meillä. Viimeksi
vieraita oli yli 50 ja silti mahduttiin. Homma onnistuu, jos säät
ovat normaalit, mutta jos sataisi, emme kyllä kaikki mahtuisi
sisään, ainakaan samalla kertaa. Ehkä voisimme ottaa käyttöömme
vuoronumerot??
Isänpäivänä syötiin ”ulkona”
(itse asiassa aina kotona syömme ulkona, nyt menimme sisälle
syömään ”ulkona”) pienessä ravintolassa, jota kymmeniä
vuosia on pitänyt sama pariskunta. Kyllä siinä kiirettä pitää,
kun täytyy saada valmistettua annokset vieraille (mahtuu n 15
henkeä) ja hoidettua tarjoilu. Isäntä toimii kokkina, ruoka
valmistuu ihan siinä asiakkaiden silmien alla ja emäntä pitää
huolen siitä, että ruoat ja juomat kulkeutuvat asiakkaille
ajallaan. On vahinko, että meillä Suomessa on onnistuttu tappamaan
tämäntapainen ravintolakulttuuri nostamalla kustannukset pilviin.
Oma ateriamme (talon erikoisuus: appelsiinikala) juomineen ja
kahveineen maksoi 35 E. Tällaisilla hinnoilla espanjalaisetkin
voivat käydä ulkona syömässä ja näin ruokakulttuuri säilyy
elävänä.
Appelsiinit paisuvat ja kellastuvat
ihan silmissä. Joitakin oksia on jouduttu tukemaan, muutoin olisi
vaarana oksien katkeilu. Etenkin kadun puoleiset oksat ovat niin
täynnä, ettei tahdo lehtiä mahtua hedelmien väliin. Appelsiinit
kasvavat suorastaan ”terttuina”, ihan kuin jättimäiset
viinirypäleet. Olemme jo aloittaneet appelsiinien syönnin
aamiaisella ja lounaalla. Vaikka osa hedelmistä onkin poimittu
hieman raakoina, on maku silti erinomainen. Myös pienempi puu, joka
parina edellisenä vuonna on tuottanut hieman huonosti, on nyt täynnä
hedelmiä.
