Syksyn ensimmäinen
Syksyn myötä muuttolinnut ovat taas
matkanneet kaukaa pohjolasta tänne lämpimään etelään. Alkuun 26
asteen lämpötila tuntui kuumalta ja sekä me ihmiset että
Tuoggas-koira koimme olomme hieman epämukavaksi. Pistäytyminen
meressä auttoi pahimman yli ja nyt – kolmantena päivänä –
tuntui jo viileältä, kun aurinko oli pilvessä ja tuuli sattui
suoraan patiolle vaikka asteita olikin 24!
Talo oli talvehtinut hyvin ja Ines oli
käynyt tekemässä perussiivouksen ennen saapumistamme. Myös
puutarha oli upeassa kunnossa, kukkia vaikka millä mitalla ja sekä
appelsiinipuut että sitruunapuu ovat täynnä jo kohtalaisen
kokoisia raakileita. Saa nähdä kestävätkö oksat kaiken sen
painon mitä kypsät hedelmät tulevat aikaansaamaan.
Matka tänne autolla – yli 3000 km –
sujui jo tutuksi tulleeseen tapaan. Yövyimme viimeistä kertaa
hieman Valdepeñasin pohjoispuolella tienvarasihotellissa, joka
aluksi näytti lähinnä ”tuntikäyttöön” tarkoitetulta, mutta
osoittautuikin sisältä viihtyisäksi, siistiksi ja rauhalliseksi.
Vaikka matkustaminen tuttuja teitä voikin olla tylsää, siinä on
myös omat mukavat puolensa. Olemme ajaneet Espoosta Utsjoelle ja
takaisin yli neljänkymmenen vuoden ajan, ja reitti alkaa olla tuttu
yksittäisiä tienvarsipuita ja -kiviä myöden. Mutta sitä reittiä
ajaessa palautuu mieliin jatkuvasti muistoja, jotka liittyvät
milloin mihinkin paikkaan tai tapahtumaan, oli sitten kyseessä
suojautuminen rankalta raesateelta, hyvä ruokapaikka tai vaikkapa
mieleen syöpynyt maisemakuva. Nyt oli ensimmäisen kerran joissakin
paikoissa samanlainen tunne välillä Travemunde – Lausanne -Girona
– Nerja. Taitaa kulua enemmän kuin neljäkymmentä vuotta ennen
kuin sama määrä muistoja ja mielleyhtymiä kertyy tälle reitille!
Elämä täällä loksahtelee pala
palata taas entisille uomilleen. Hoitamatta ovat vielä jätevero,
parkkipaikkavero sekä vesilaskun tarkistus, se kun oli kymmenen
kertaa liian suuri. Asiat jäivät hoitamatta siksi, että kaikki
virastot (ja kaupat) olivat perjantaina kiinni. Syynä oli Feria de
Nerja, kolmen päivän juhla kaupungin suojeluspyhimyksen kunniaksi.
Ensi viikolla on tehtävä uusi yritys. Ensi viikolla on luvassa myös
Malagan sinfoniaorkesterin konsertti luolilla. Kyseessä on
juhlakonsertti luolien löytymisen 55-vuotismerkkipäivän johdosta.
Myös lentopallo llähti tänään
käyntiin. Joukkueet olivat täysilukuiset ja sekä into, sarkastinen
huumori, että taktinen silmä tuntuivat olevan tallella. Omalta
osaltani peli vain alkoi huonosti. Heti ensimmäinen kosketus palloon
oli epäpuhdas ja sattui sormenpäihin. Seurauksena pikkurilli
sojotti 45 asteen kulmassa ulospäin väärään suuntaan. Nyt se on
lastassa ja ehkä on pakko jättää maanantain peli väliin.
Kirjoittaminenkin sujuu huonosti kun kymmensormijärjestelmästä
puuttu osia. Mutta odotellaan optimistisina parempaa!
