Kesä tekee jo tuloaan. Iltapäivän
auringonpaisteessa on välillä suorastaan kuuma. Kovat tuulet ovat
kuitenkin pitäneet lämpimätkin päivät aika viileän tuntuisina.
Tänäänkin lähes myrskytuulen voimalla puhaltanut kaakkoistuuli on
tuonut meren kosteutta tullessaan ja varsinkin varjopaikoissa on
villapaitakin muistunut mieleen.
Kovat tuuletkaan eivät ole kuitenkaan
nitistäneet niitä huumaavia tuoksuja joita valkoisenaan kukkivat
appelsiinipuut ja jasmiinipensaat saavat aikaan. Varsinkin aamulla,
kun vielä on tyyntä, on tuoksu niin voimakas, että herkempi voisi
siitä saada jo päänsärkyä.
Myös metsässä ja vuorten rinteillä
on tapahtunut muutoksia. Keltainen kausi alkaa olla ohi, retamat ja
muut keltaiset pensaat ovat menettäneet hehkeimmän värinsä ja
osittain alkaneet peittyä muiden kasvien kasvavien lehtien taakse.
Oksaaliat vielä pitävät keltaisten puolta, iltapäivän auringossa
oksaaliarinteet ovat keltaisenaan ihan kuin leinikkiniityt lapissa
juhannuksen jälkeen. Auringon laskiessa oksaaliat sulkevat kukkansa
ja sininen ja valkoinen alkavat saada valtaa. Valkoisena kukkivat
erilaiset liljat, joita metsän pohja on täynnään. Sinisenä
jatkavat tietenkin lavandelit ja rosmariinit. Uutuutena metsässä
ovat myös myös erilaiset orhot jotka ovat näyttäviä yksilöinä,
mutta haluavat pysyä kaukana lajitovereistaan ja joskus niiden
löytäminen on vaikeaa muiden kukkien joukosta. Orhon kukassa on
koristeellliset terälehdet, sinipunaiset punaiset tai vihreät, ja
”alahuuli” on suuri ja voimakkaan värinen hehkuen metallista
mustaa, ruskeaa tai vihreää, ja muistuttaa vaikkapa koppakuoriaisen
kilpeä.
Männyn kulkuepistiäinen näyttäytyi
taas, pesiä näkyi männyissä paljon ja monimetrisiä kulkueita
vaelteli pitkin teitä ja metsänpohjia. Aikaisempina vuosina niiden
ilmestyminen voitiin kuitata vain kuriositeettina ja
mielenkiintoisena luonnonilmiönä, onhan kyseessä uudistulokas
Euroopan puolella. Tänä vuonna alkaa kuitenkin näkyä ilmiön
pelottava puoli. Suurista männyistä saattaa olla puolet ”syöty”,
latvukset ruskeana ja neulaset kuivina putoamassa. Tulee ikävällä
tavalla mieleen tunturimittarin aiheuttama koivumetsien tuho
Utsjoella vuosikymmeniä sitten. Saas nähdä pystyvätkö männyt
toipumaan vai kuolevatko pois. Luonnonpuistossa kulkevan tien
varrella olevat männyt ruiskutettiin vuosi sitten torjunta-aineella
ja männikköjä harvennettiin viidenkymmenen metrin vyöhykkeellä
tien varsilla, mutta siitä huolimatta pistiäinen näyttää saaneen
siinäkin jalansijaa. Tarvitaankohan luonnon vastahyökkäys jonkin
kulkuepistiäisen loisen muodossa, ennenkuin ”epidemia”
rajoittuu?
Muitakin huolia kuin männyn
kulkuepistiäinen on Espanjan horisontissa. Marokkolaisten
viranomaisten mukaan Afrikan puolella olevien espanjalais-alueiden
rajojen tuntumassa on jopa kymmeniä tuhansia Saharan eteläpuolelta
tulleita pakolaisia, joiden tavoitteena on päästä Euroopan
puolelle Espanjan kautta. Jännitys kasvaa nopeasti puolin ja toisin,
Ceutassa hukkui viisitoista pakolaista kun Espanjan rajavartijat
ampuivat heitä kumiluodein heidän yrittäessään uimalla kiertää
alueen raja-aitaa. Rannikkoa vartioi Espanjan puolella jatkuvasti
niin helikoptereita kuin aluksiakin. Ja EU:lta pyydetään
konkreettista apua. Saa nähdä minkälaiseksi tilanne kehittyy. El
Pais-lehden mukaan nimenomaan Marokossa on myös nopeasti
voimistumassa ääri-islamilainen väkivaltainen liikehdintä.
Toivottavasti nämä kaksi asiaa eivät löydä toisiaan ennenkuin
pakolais-ongelmaan on löytynyt ratkaisu.
Jos ikävien asioiden vuosipäiviä
haluaisi juhlia, nyt on hyvä vuosi. Sata vuotta on kulunut Sarajevon
laukauksista, jotka johtivat ensimmäiseen maailmansotaan (ja sitä
tietä toiseen). Seitsemänkymmentäviisi vuotta on kulunut
Argelia-Sur-Mer'in leirin tragediasta, missä kymmeniä tuhansia
espanjalaisia kuoli nälkään ja kylmyyteen autiolla hiekkarannalla
Francon hallinnon ”muovatessa toimintatapojaan” yhdessä
natsi-Saksan kanssa. Ja kymmenen vuotta on kulunut Madridin
tapahtumista, missä lähes kaksisataa ihmistä kuoli ja tuhansia
loukkaantui Al-Qaidan junailemassa attentaatissa. Mutta eiköhän
keksitä jotain positiivisempaa juhlimisen aihetta. Vaikkapa sitä,
että kevät on kukkeimmillaan ja vuoden parhain aika alkamassa!
