Blogin kirjoittamista ei voinut jättää
huomiselle, lukijat pian luulisivat, että kyseessä on aprillipila.
Jotkut erikoispäivät kun täällä ovat samoilla almanakan sijoilla
kuin Suomessakin. Mutta eivät kaikki: Eilen, kauniina
sunnuntaipäivänä, oli täällä äitien päivä. Pari päivää
aikaisemmin tuli kukkakauppiaalta sähköinen muistutus, että
olethan muistanut varata kukkakimput äideille!
Samalle päivälle sattui läheisessä
Frigilianan kylässä paikallinen ruokosokeripäivä. Kylä oli
täynnä lapsia ja heidän äitejään, olipa joukossa muutama
isäkin. Frigilianassa on maan ainoa aitoa sokeriruokosiirappia
vanhalla menetelmällä valmistava tehdas ja tänä päivänä
halukkaat pääsivät tutustumaan tuotantotiloihin. Muistoksi
käynnistä sai metrin pätkän sokeriruokoa, josta varmaan riitti
imeksittävää. Uteliaiden jono oli kuitenkin niin pitkä, että
meidän piti jättää tehtaan katsominen ensi vuoteen. Sensijaan
kojuissa ja teltoissa oli tarjolla erilaisia maistiaisia, joissa
sokeriruokotuote näytteli pääosaa. Siirappiin oli dipattu
kaikenlaista popcorneista perunaviipaleisiin. Ja kuten eräs
ystävämme täällä on meille vakuuttanut, juuri tämä siirappi
sopii minkä ruoan kanssa tahansa. Oli sitten kyseessä liha, kala,
leivonnaiset tai jäätelö. Ja miksei muutkin. En ole itse vielä
kokeillut miltä se maistuisi oliivien tai katkarapujen kanssa. Tai
sillin.
Päivää aikaisemmin teimme
vieraidemme kanssa retken Fuente de Petran laguunille, joka on
Euroopan tärkeimpiä flamingojen pesimispaikkoja. Kuutisen
kilometriä pitkä järvi on kauttaaltaan hyvin matala ja vesi siinä
suolaista. Kuivana kautena vesi haihtuu niin, että vain valkoinen
suola on näkyvissä. Paikka on ollut tärkeä suolan tuontantoalue
ainakin roomalaisten ajoista aina 1950-luvulle. Nyt se on
kunnostettu ja varattu linnuille ja luonnon tarkkailijoille.
Flamingot kokoontuvat laguunille
maaliskuun alkupuolella. Alkutankkauksen jälkeen alkavat kosiomnenot
ja pesänrakennus. Poikaset on saatava lentokuntoon kesäkuun loppuun
mennessä järven kuivaessa suolaksi. Sillloin linnut lähtevät
kohti seuraavia etappeja itäisellä välimerellä, lähi-idässä,
Afrikassa ja kauempanakin. Flamingot ovat upeita lintuja
vaaleanpunaisine sulkineen, isoine nokkineen ja pitkine jalkoineen.
Parhaimpina vuosina lintuja pesii laguunissa jopa 50 000. Nytkin
niitä oli varsin paljon, varmasti tuhansia. Näytti siltä, että
kaikilla oli pää veden alla. Ruokaa tarvittiin edessä oleviin
ponnistuksiin.
Pahaksi onneksi retki sattui
sadepäiväksi. Lähdimme optimistisena liikkeelle kun ennuste lupasi
sateen taukoavan puolelta päivin. Toisin kävi. Sade yltyi
yltymistään ja lintujen tarkkailu oli tehtävä joko infopisteen
panoraamaikkunasta tai autosta kiertäessämme laguunin ympäri.
Siinä oli oma erikoismausteensa: sade oli jo alkanut syövyttää
tien pohjaa ja ainakin yhdessä kohdassa yli mentiin vähän tuuriin
luottaen, tien kannen alla kun ei oikeastaan ollut enää maata
ollenkaan. Mutta ei tie sortunut, ainakaan meidän automme alla.
Ajaessamme kohti rannikkoa meitä
kohtasi vielä uusi yllätys. Sade muuttui ensin rännäksi ja sitten
silkaksi lumeksi ja äkkiä olimme keskellä lumivalkeaa maisemaa.
Oliivipuurivistöt saivat aivan uudenlaisen värisävyn punaisen maan
peittyessä valkeaksi. Onneksi rannikolle päästyämme ei enää
satanut kuin vettä.
Toinen uusi lintuhavainto tuli vastaan
tänään. Kulkiessani kadun reunaan istutetun matalahkon puun alta,
huomasin, että sen latvuksesta kuului kiihkeä lasinpalasten
hankaamista muistuttava ”liverrys”. Sama ääni, joka nyt lähes
hallitsee läheisiä metsiköitä. Tiesin kirjoista, että kyseessä
on keltahemppo, mutta sen kunnollinen näkeminen on aikaisemmin
epäonnistunut kerta toisensa jälkeen. Niillä on varmaankin joku
vainu, jolla ne aistivat että joku yrittää katsella niitä. Heti
ne pyrähtävät lentoon ja häviävät jonkin lähipuun oksastoon
niin, ettei niitä löydä kiikarillakaan. Nyt kuitenkin tämä lintu
oli niin tohkeissaan naarasta houkutellessaan, ettei välittänyt
mitään siitä, että palasin puun juurelle ja sain tarkkailla
pienen visertäjän ponnistelua kaikessa rauhassa korkeintaan metrin
päästä. Saas nähdä mitä muuta kevät tuo tullessaan.
