Olimme parisen viikkoa sitten vuorilla
kävelemässä. Aamu oli kylmä ja aurinkoinen ja taivas korkealla.
Meren päällä leijuva utu kieli kylmästä ilmamassasta, joka
liikkui veden päällä. Maroman huippu oli lumen peitossa.
Varmaankin hiihtokeli.
Jostain päittemme päältä kuului
tutunomaisia ääniä. Hanhia? Joutsenia? Kurkia? Aivan oikein,
korkealla taivaalla kohdallemme lipui suurten lintujen aura,
etäisyyden vuoksi lintujen tarkka tunnistaminen oli vaikeaa. Äkkiä
auramuodostuma hajosi ja muuntui parveksi, joka lähti kiertämään
ympyrää. Jäimme seuraamaan mitä tapahtuisi. Linnut kiersivät
viisi tai kuusi verkkaista kierrosta ihan niin kuin
purjelentokilpailuissakin on koneilla tapana tehdä kun ne löytävät
hyvän termiikin – nousevan ilmavirtauksen – ja keräävät
korkeutta matkalentoa varten. Kierrosten jälkeen linnut olivat jo
niin korkealla, että niitä oli hyvin vaikea edes havaita paljaalla
silmällä. Ja sitten jatkoivat lentoaan kohti länttä ja varmaankin
kohti Doñanan suurta kosteikkoaluetta Guadalquivir-joen suistossa
täältä muutaman sadan kilometrin päässä. Suuresta korkeudesta
johtuen lento näytti hitaalta, mutta määrätietoiselta. Perillä
odottaisi runsaasti kasveja, kaloja, sammakoita ja mitä tahansa mitä
tarvitaan matkan jatkamiseen kunhan säät vielä lämpenevät.
Tuskin oli tuntia kulunut edellisestä,
kun alkoi voimakas luoteen ja lännen välinen tuuli, siis suoraan
lintujen reittiä vastaan. Olisivatkohan ne osanneet ennakoida tuulen
tuloa ja pyrkineet ylittämään kovan vastatuulen? Tiedämme, että
lintujen muuttokäyttäytymiseen liittyy monia selittämättömiä
piirteitä. Miten reitti yksityiskohdittain määräytyy? Miten ne
löytävät perille juuri oikealle lammelle tai oikeaan metsikköön?
Entäs kun sääolosuhteet pakottavat muuttamaan aikataulua tai
reittiä? Onko johdossa vanha ja kokenut yksilö, joka on
harjoitellut saman jo monta kertaa? Kuinka nopeasti nuoremmat yksilöt
oppivat reitin ja siihen liittyvät niksit? Miten käenpoika oppii
synnyttyään vieraassa pesässä vieraiden lintujen joukkoon, jotka
eivät muuta samalla tavoin kuin se? Geeneihin mahtuu yllättävän
paljon informaatiota! Olisi mukava oppia lukemaan sitä.
Äskettäin julkaistiin johtavassa
tiedelehdessä tuloksia uudenlaisesta tutkimusmenetelmästä, missä
ihmisten geenikartoista etsittiin johtolankoja heidän esi-isiensä
mahdolliseen menneisyyteen. Menetelmä on tullut mahdolliseksi sen
vuoksi, että automaattiset analyysilaitteet ovat tulleet yhä
tehokkaammaksi ja niiden tuottama tieto voidaan analysoida yhä
monimutkaisempia algoritmeja käyttäen. Tutkimuksessa paljastui mm.
kuinka pakistanilaisen henkilön geeneistä löytyi selvät merkit
silkkitien vaikutuksesta yli tuhannen vuoden takaa. Kirjoitettu
historiakin tietää, kuinka eurooppa ja eurooppalaiset ovat olleet
erilaisten kansojen vuorovaikutuksen kohteena, milloin turkkilaiset
ovat raiskanneet Wieniläisiä naisia, milloin taas Tsingis-Kaanin
joukot ovat käyneet hätistelemässä kotiliesiä kaukana
pohjoisessa. Näitä jälkiä näkyy nyt selvästi ja erilaisten
tapahtumien ajoittaminen tulee aikaisempaa täsmällisemmäksi.
Varmaankin myös järisyttäviä yllätyksiä on tiedossa. Jäämme
odottamaan.
