Maro, 5.12 2013
Eräs suosikkireiteistämme
aamukävelyllä koiran kanssa kulkee pitkin rantoja suojellulla
Maro-Cerrro Gordo-alueella. Läntisimmässä päässä on vanha
paperimylly, joka aloitti toimintansa vuonna 1775 kun joku
paikallinen ”päättävä taho” antoi itseään vähemmän
tärkeälle mutta ehkäpä varakkaalle ”taholle” luvan käyttää
Rio Miel'in (”hunajajoen”) tuottamaa vesivoimaa. Rakennukset ovat
yhä pystyssä, samoin vesirännit ja yhdessä rakennuksessa asustaa
vanhahko pariskunta koirineen. Koirat asuvat itse
tehdasrakennuksessa, 3-kerroksisessa ja aika ränsistyneessä. Kun
kuljemme talon ohi, ilmestyy toisen kerroksen ikkuna-aukkoon yksi tai
kaksi koiran korvaparia ja alkaa vimmattu haukkuminen, joka
ilmeisesti tahtoo kertoa kuka oikeasti on isäntä talossa.
Ranta tarjoaa todellisen muotojen ja
värien taikamaailman. Rannan pikkukivet esittelevät sellaista
värien ja muotojen kirjoa, että helposti kulkee eteenpäin vain
katse maahan luotuna, eikä huomaa lähivesien kalaparvia tai niitä
päivystäviä lokkeja. Kivien hionta jatkuu edelleen. Maininki
työntää kiviä rantaa ylös ja sitten ne vierivät kolinalla
takaisin mereen Siinä ne pyöristyvät ja hioutuvat eri muotoisiksi
ja eri näköisiksi riippuen siitä mitä materiaalia ne alun alkaen
ovat olleet.
Vanhan tornin kohdalla on myös
kahdensadan vuoden hionnan synnyttämiä kappaleita jotka ovat
pudonneet rantaveteen senjälkeen kun Napoleonin laivasto – kenties
huvikseen – ampui hajalle rantakallioilla olleita, osin jo Rooman
vallan aikuisia kivitorneja. Niitä oli alun alkaen käytetty
merirosvoista varoittamiseen, mutta Napoleonin valloitussodan aikana
ilmeisesti myös puolustus- tarkoituksiin.
Napoleon onnistui laivastoineen ja
maajoukkoineen valloittamaan lähes koko Iberian niemimaan ja vuonna
1812 Espanjan tuolloiset ”kansanedustajat” olivat kokoontuneet
turvaan Cadizin kaupunkiin, jonka valtaus ei koskaan Napoleonilta
onnistunut. Tapaus oli sikäli merkittävä, että Cadizissa
sovittiin Espanjan ensimmäisestä demokraattisesta perustuslaista,
joka päätti yli 400 vuotta jatkuneen yksivallan. Paradoksaalista
kyllä, perustuslain innoitus oli selvästi peräisin Euroopan yli
pyyhkineestä ”vapaus-veljeys-tasa-arvoisuus” huumasta ja
Napoleonin omilla toimilla oli tärkeä merkitys sen synnyssä.
Demokratia-aikaa ei kuitenkaan kauan kestänyt, vain kaksi vuotta
myöhemmin Ferdinand VII vangitutti perustuslain valmistelleet
kansanedustajat, ja palautti kuninkaan yksinvallan Espanjaan. Eräiden
historioitsijoiden mukaan maa vajosi takaisin keskiaikaan.
Perustuslaki jäi kuitenkin elämään espanjalaisten mielissä ja se
nousi taas esiin karlilaissotien aikana 1800-luvulla, Diego Riveran
hallituskaudella 1920-luvulla, sisällissodassa ja viimeksi Francon
itsevallan murruttua 1970-luvulla. Tuon perustuslain pohjalle
rakentuu myös nykyinen voimassa oleva perustuslaki. Sitä juhlitaan
kansallispäivän tapaan joulukuun kuudentena. Siis samana päivänä
kuin me juhlimme itsenäisyytemme vuosipäivää.
Suomen demokratian turvaava
perustuslaki on kestänyt kovat koettelemukset, kansalaissodan
vainoineen, talvisodan ja jatkosodan ja kipeän rauhanprosessin
yhteiskunnalliset seuraukset ja lopulta vähittäisen taloudellisen
ja poliittisen nousun muiden Euroopan vapaiden valtioiden joukkoon.
Demokratia ei välttämättä tarjoa parasta ratkaisua kriisien
hoitoon, mutta se on ylivoimainen sellaisten ratkaisujen
löytämisessä, jotka turvaavat yhteiskuntarauhan ja vakaan tien
parempaan tulevaisuuteen.
Espanjan perustuslakia on sovellettu
vasta melko lyhyen aikaa. Toivottavasti se osoittautuu yhtä
kestäväksi kuin Suomen. Edessä kun voi olla melkoisiakin
haasteita.
Kuvassa rikki ammuttu torni.
