(Kirjoitettu 13.11, ennen äkillistä
etutalvea)
Säät ovat edelleen olleet
ihanteelliset kaikenlaiseen mitä eläkeläisten pitää
vapaa-aikanaan tehdä. Lämmintä riittää, muttei liikaa. Meressä
voi käydä uimassa, lentopallopelit saadaan vietyä ilman haittaavaa
tuulta ja kukkia saa kastella joka päivä, kun sadetta ei kuulu
(ensi viikolle tosin on epävarmasti luvassa). Varsinkin
auringonlaskut ovat olleet upeita, taivas hehkuu punaisten sävyjä
ja kuitenkin on niin kirkas ilma, että horisontti näkyy viivana
eikä utuna. Ja näkyipä kahtena iltana Marokon vuoretkin aivan
selvästi Afrikan puolelta.
Eilen kävimme puhkukanootillamme
meloskelemassa. Lähdimme Maron rannalta kohti itää ja työnnyimme
rauhoitetulle luonnonsuojelurannikolle, jota riittää yli kymmenen
kilometrin matkalla aina Cerro Gordon niemeen vähän Almunecarin
kaupungin tällä puolen. Erikoista alueella on ranta, johon
kohdistuu melko voimakas eroosio, joka jatkuvasti muokkaa ja muuntaa
maaperää. Lisäksi eräät kasvit viittaavat siihen, että ranta
ilmeisesti säästyi jääkauden jääpeitteeltä. Seurauksena on
moninainen ja vaihteleva ranta, jossa viihtyvät niin kasvit kuin
eläimetkin. Ja kirkkaassa vedessä kalat. Käännepisteenämme oli
pieni hiekkaranta, joka oli niin kallioiden suojassa, että sitä oli
mahdoton havaita, ellei ollut aivan kohdalla. Uimme siellä ja
pistimme kanootin auki unohtuneen pohjatulpan kiinni. Vuoto väheni
selvästi.
Tuollainen suojainen ranta, jota
mereltä on vaikea havaita ja johon maitsekin on hyvin vaikea päästä
on varmaan ihanteellinen jos yrittää tulla veneellä maahan niin
ettei tule havaituksi. Rannalla olikin joitakin jälkiä siitä, että
joskus sitä oli käytetty tilapäiseen leirin pitoon. Kyseessä
lienee kuitenkin olleet kanoottimatkalijat, joita kulkee usein pitkin
rannikkoa eikä Afrikan puolelta Eurooppaan pyrkijät.
Olemmeko olleet vain onnekkaita, kun
tänne ei ole tullut laittomia pakolaisia Afrikan puolelta eikä
Lampedusan tragedia ole toistunut täällä? Matka ei ole kovin pitkä
ja tieto varmasti kulkee. Täällä, kuten kaikkialla Euroopassa,
näkee Afrikasta tulleita mutta yleensä he myyvät rannoilla
kankaita, kelloja, käsitöitä ja rantalejuja, näyttävät melko
hyvin toimeentulevilta ja ovat hyviä tuttuja rannan ravintoloiden
henkilökunnan kanssa. Kerjäämässä heitä ei näe. Kauppojen
edessä kyllä kerjätään, mutta kerjäävät ovat useimmiten
paiakallisia ”elämäntapataitelijoita” rastatukkineen ja koirineen tai sitten
muualta Euroopasta tulleita, jotka pahvilappuihin kirjoitetuin
tekstein kertovat kurjasta tilanteestaan.
Andalusian väestöllä on
historiallisesti sellainen maine, että heidän sosiaalinen
omatuntonsa on valveilla ja hädässä olevaa autetaan. Paperittomia
hoidetaan terveyskeskuksissa keskushallinnon vastalauseista
huolimatta ja laman tultua häädön saaneiden hyväksi syntyi
nopeasti aatteellista ja aineellista tukea antavia kansanliikkeitä.
Luulisi tämän maineen houkuttelevan yrittämään laitonta
maahantuloa. Lisäksi olosuhteet täällä olisivat erinomaiset
selvityä myös ilman laillista statusta ja papereita ainakin
jonkinaikaa, ilma on lämmintä, keikkatyötä luulisi olevan
tarjolla kun sadonkorjuuta on vuoden ympäri ja sopivia
yöpymispaikkoja on vaikkapa luolissa yllin kyllin. Onkohan
poliisilla jokin salainen keino, joka öiden pimeydessä pitää
”kentän puhtaana”?? Vai olemmeko vain tiedotusvälineiden luoman
virheellisen mielikuvan varassa. Ehkä Välimeren eteläpuolella on
ihan yhtä hyvä elää kuin täällä pohjoispuolellakin?
