Vettä ja vettä sakeampaa
(Taas on tullut aika avata blogipalsta
täältä Villa Ranunculuksesta Marosta. Muuton aiheuttama alkushokki
on voitettu ja vähitellen elimistökin alkaa tottua taas kuumiin
iltapäiviin ja hyvään ruokaan ja viiniin. Puutarha on saatu taas
oikeaan asentoon, uusi aitamuuri on maalattu ja uudistusten
suunnittelu hyvässä vauhdissa.)
Sain äskettäin käsiini Espanjaa
koskevan matkakirjan 12 vuoden takaa. Se oli lähes vanhan
puhelinlulettelon kokoinen ja tärkeistä paikoista ja kaupungeista
oli niin kartat kuin tarkat selostuksetkin nähtävyyksistä.
Uteliaisuuttani tulin katsoneeksi, olisiko tuohon kunnioitusta
herättävään teokseen päässyt myös oma vaatimaton muutaman
sadan asukkaan Maro. Se ei kyllä enää ole itsenäinen kaupunki tai
kylä vaan osa naapurikaupunki Nerjaa, mutta onhan sillä kunniakkaat
perinteet Larioksen dynastian syntykotina 1500-luvulta ja, kuten
aikaisemmin olen kertonut, oma murteensakin. Irvileuat kun ovat
huomanneet, ettei täällä yleensä osata sanoa r-äännettä vaan
Maro on ”Malo”.
Kyllä, kirjassa oli lyhyt maininta
Marosta. Tietenkin tippukiviluolat mainittiin, mutta toisena asiana
oli maininta siitä, että Maron edessä on Välimeren kirkkaimmat ja
puhtaimmat vedet. Ja kyllä voimme itsekin vahvistaa, että vesi on
tavattoman kirkasta, kalaparvet näkyvät selvästi ja kanootilla
rannasta lähtiessä luulee olevansa vielä matalassa vedessä vaikka
sitä saattaa olla alla 50 metriä. Mikähän sitten selittäisi näin
kirkkaat vedet? Suomalaisesta tuntuu oudolta, että vaikka vesi on
lähes koko vuoden varsin lämmintä, ei siihen synny sameutta. Se ei
myöskään voi olla kovin köyhää ravinteista. Alueella on paljon
hedelmä- ja vihannesviljelmiä, joita jatkuvasti huuhtoo mereen
vuorilta virtaava vesi. Lisäksi Nerjalla on ollut kyseenalainen
kunnia olla viimeinen espanjalainen rannikkokaupunki, jonka
viemärivedet johdetaan puhdistamattomina mereen kalojen ja muiden
pienelävien kierrätettäväksi.
Saa sitten nähdä tuleeko tilanteeseen
muutos, kun kunnollinen jäteveden puhdistamo lopultakin saadaan
Nerjaan. Sille on varattu tontti Nerjan ja Maron välisellä alueella
ja vain muutamaa päivää aikaisemmin Nerjan pormestari vahvisti,
että tarvittavat 24 miljoonaa euroa ovat koossa ja laitoksen pitäisi
toimia kahden ja puolen vuoden kuluttua. Ainakin kaupungin maine
puhdistuu!
Pihallamme on kaksi appelsiinipuuta,
joista toinen ei näytä tuottavan juurikaan hedelmiä tänä vuonna.
Jo viime vuonna se osoitti väsymisen merkkejä, mutta puutarhurimme
Jose vakuutti, että appelsiinipuiden täytyy aika ajoin pitää
välivuosia. Onneksi toinen puu on aivan täynnä nopeasti
kellastuvia hedelmiä. Saa nähdä ovatko yhtä hyviä kuin viime
vuonna, vielä emme ole uskaltaneet maistaa, mutta ehkä ensi
viikolla?
Tänä päivänä appelsiini on
arkipäiväinen asia. Mutta näin ei aina ole ollut. Jo 1600-luvulla
appelsiinin kukista valmistettiin tislaamalla kallista öljyä,
Nerolia. Siihen oli väkevöitynyt appelsiinin kukkien aromit ja muut
kallisarvoisimmat aineosat, joiden tiedetään poistavan masennuksen,
rauhoittavan levotonta mieltä, lisäävän seksuaalista halukkuutta,
estävän keripukkia ja parantavan ihoa. Ei ihme, että oikeassa
morsiusseppeleessä pitää olla appelsiinin kukkia!
