Ystävät kutsuivat meidät sunnuntaina
mukaansa syömään erästä seudun monista kulinaarisista
erikoisuuksista. Velez-Malagasta pohjoiseen vievältä tieltä
kääntyy oikealle pienempi tie kohti Canillas de Acetuno -nimistä
kylää, jossa on ravintola, joka on "päässyt listoille"
tarjoamalla kokonaisesta kilistä valmistetun aterian. Ennakkotilaus
tietenkin tarvitaan, samoin sopiva määrä ihmisiä jakamaan
herkkua. Meitä oli seitsemän, ja kyllä ruokaa riitti! Alkupaloiksi
oli tarjolla tuoresalaatti, sitten seurasi lämmin alkupala,
paistettuja maksan ja munuaisen palasia sofrito-tyyppisen peruna-
vihanneshöystön kera. Seuraavana kannettiin pöytään kilin
halkaistu pää, josta jokaiselle riitti teelusikallinen aivoja
maistiaiseksi. Ennakkoluuloisetkin osallistuivat ja kehuivat hyväksi.
Varsinainen pääruoka tuotiin isossa
keramiikkavadissa. Kili oli paloiteltu ja paistaminen aloitettu jo
hyvissä ajoin aamupäivällä, niin että lounaalla liha oli
taatusti kypsää ja mureaa. Ja hyvää! Painikkeena oli hyvää
talon viiniä. Jäipä yksi muhkea lihanpala vielä "para
perro". Kotona koira kyllä ymmärsi hyvän päälle.
Jälkiruoaksi oli valittavana erilaisia torttuja ja muita herkkuja.
Sitten talo tarjosi kuohuviinit ja laskun, joka oli noin kolmekymppiä
henkeä kohti!
Kun tulimme ravintolaan sovittuna
aikana, olimme ainoita asiakkaita, ja joukkoon hiipi epäilys siitä,
ettei paikka ehkä sittenkään ole ennakkomaineensa veroinen. Mutta
toisin kävi. Kun kello läheni kahta joka ikinen pöytä oli täysi
ja taisimme olla ainoat ei-espanjalaiset suuressa vierasjoukossa.
Siis valinta oli ollut oikea. Jos paikka on espanjalaisten suosiossa,
se on luultavasti hyvätasoinen. Ilmeisesti on niin, että alueen
mielenkiintoiset ravintolat löytyisivät parhaiten lähtemällä
jotain vuoristotietä pitkin ja katsellen minkälaisia ravintoloita
kylistä löytyy. Käyttämämme ravintolakin mainosti kortissaan
olevansa henkiin herätetty vanha roomalainen majatalo. Joten kyllä
ne hyvät paikat ilmeisesti pysyvät.
Canillas de Acetuno -kaupunki on
Maroman länsirinteellä ja muistuttaa muita alueen maurilaiskyliä
punaisine kattoineen ja toinen toistensa päälle kurkotuvine
valkeine taloineen. Kylään johtavan tien varrella oli lupaavasti
varoitusmerkki jossa oli kolme lumihiutaletta. Ilmeisesti tie on
ajoittain luminen, vaikka nyt kevät oli jo pitkällä.
Nerjassa muuttolintujen perässä
Suomeen on lähtenyt jo melkoinen osa täkäläistä
suomalais-yhdyskuntaa. Taitaa lentopallokin loppua niin, että itse
kukin voi parannella taitojaan kesän aikana Suomessa. Eron haikeus
on ollut ilmeinen. Se on varma merkki siitä, että täällä olevia
suomalaisia liittää toisiinsa todellinen ystävyys. On hieno asia
päästä sellaisen yhteisön jäseneksi!
