"Pakollinen sääkatsaus"
tähän alkuun.
Viikko on ollut poikkeuksellisen
sateinen ja tuulinen. Barcelonan lähellä palmut olivat peittyneet
lumeen, mutta täällä lämpötila sentään on pysytellyt 15 asteen
tuntumassa. Useana päivänä on ollut voimassa sekä myrsky- että
sadevaroitukset. Ja kyllä tänään onkin vettä tullut! Onneksi
sentään vähemmän kuin syksyn tulvasateissa. Lupasivat tälle
päivälle 40 mm, saa nähdä tuleeko mitta täyteen!
Kävimme suomalaisporukan kanssa
tutustumassa Gordoban ihmeisiin. Iso vuokrabussi oli lähes täynnä.
Varat oli hankittu keräämällä "kolehtia"
lentopallopelien jälkeen saviruukkuun, joka särjettiin juhlallisin
menoin muutama viikko sitten. Sateesta huolimatta matka oli ilmeisen
onnistunut. Meille, jotka olimme kaupungissa ensi kertaa, kaikki oli
uutta ja mielenkiintoista, mutta myös siellä aikaisemmin käyneet
pitivät retkestä.
Cordoban
historia on varsin mielenkiintoinen. Sen paikalla oli aikaisemmin
Rooman valtakunnan Baetian maakunnan hallinnollinen pääkaupunki.
Rooman hajottua visigootit (länsigootit) tekivät siitä oman
pääkaupunkinsa mutta varsinaiseen kukoistukseensa se nousi vasta
muslimien valtakaudella 900- ja 1000-luvuilla. Se oli monella tapaa
Euroopan keskus, niin kulttuurinsa, taloudellisen mahtinsa kuin
yhteiskunnallisen kehityksensäkin puolesta. Asukkaita siellä oli
eri lähteiden mukaan 300.000 - 500.000 ja se oli läntisen maailman
toiseksi suurin kaupunki Konstantinopolin jälkeen. Miten ja miksi
siitä tuli niin mahtava?
Pohjois-Afrikasta
Visigoottien kilpailevien kuningasehdokkaiden avuksi tulleet muslimit
(berberit) nousivat maihin 29.4 711, kauppalaivojen sekaan
piiloutuneet alukset toivat 9000 sotilasta Tangerista Gibraltarin
satamaan.
Valloitus oli sekä nopea että
ilmeisen veretön. Kaikki olivat saaneet tarpeeksi visigoottien
suvaitsemattomasta ja huonosta hallinnosta. Muslimit toivat
tullessaan taiteet, tieteet ja yhteiskunnallisen vapauden.
Muslimivalloittajien vanavedessä tulleet tiedemiehet ja taitelijat
loivat yhdessä alueella asuneiden juutalaisten ja kristittyjen
intellektuellien kanssa korkeakulttuurin, jonka veroista saa hakea.
"La convivencia" (eri kulttuurien ja
kansallisuuksien yhdessä eläminen) oli tämän ajan
yhteiskunnallinen tunnus.
Muslimien valta säilyi Al-Andaluksessa
781 vuotta. Länsimaisella hallintokulttuurilla on vielä runsaasti
matkaa saavuttaakseen tuon iän!
Cordoban kirjastossa on historian
lähteiden mukaan ollut parhaimmillaan 400.000 kirjaa tai kirjoitusta
aikana jolloin kirjapainoa ei vielä oltu keksitty ja Pariisin
yliopisto oli ylpeä siitä, että siellä oli 2000 nidettä!
Cordoban kirjastoon kertyi runsaasti antiikin Kreikan, lähi-idän
valtioiden ja Egyptin kirjallisten kulttuurien tuotteita. Käännös-
ja julkaisutoiminta kukoistivat. Naiset olivat mukana tytöelämässä
kääntäjinä, lääkäreinä lakimiehinä ja neuvonantajina.
Lääketieteen arvioitiin olevan lähes samalla tasolla, kuin
1800-luvulla Englannissa, maineikkaat tähtitieteilijät ja
matemaatikot kuvasivat jo maailmankaikkeutta, jossa valolla oli
matemaattisesti ilmaistavissa oleva nopeus ja fysikaaliset ilmiöt
kuten painovoima saivat täsmällisiä määrityksiä. Arkkitehtuuri
ja yhteiskuntasuunnittelu saivat huipennuksensa Medina Azaharassa,
Cordoban ulkopuolelle rakennetussa uudessa pääkaupungissa.
Valitettavasti suurin osa kaikesta tästä hävitettiin 1000-luvun
alussa, kun vallan anastivat Afrikan puolelta tulleet ankaraa
uskonnollista kuria vaativat almohadit. Ilmeisesti nykyinen
ääri-islamilainen ilmiö on varsin samantapainen. Tämä ääri-ilmiö
kuristi Andalucian henkisen ja aineellisen vaurauden yli sadan vuoden
ajaksi, kunnes se lähti uudelleen nousuun, tällä kertaa
Granadassa.
Cordoban kulta-aika tuotti monia
asioita, joilla on vaikutuksensa vielä tänäkin päivänä. Tässä
muutamia esimerkkejä:
ALI-IBN-NAFI (789-857), lisänimeltään
"Ziryab" ("mustarastas") oli Persiasta tullut
matemaatikko, taiteilija, muusikko, runoilija, tapakulttuurin
tuntija. Kalifi nimitti hänet "kulttuuriministerikseen" ja
hän toi sellaisia uusia asioita yleiseen käyttöön kuin
pöytäliinat, lasiset astiat, kattaukset, pöytäjärjestykset ja
-tavat, jopa shampoon ja hammastahnan. Hän perusti myös
musiikkiakatemian, johon loi kehittämälleen viisikieliselle
luutulle (kitaran edeltäjälle) musiikillisen koodin, jota voi
verrata JS Bachin Wohltemperierte klavieriin. Hänen jäljiltään
vanha andalusialainen musiikki on edelleen käypää tavaraa ja sillä
on selvät yhteydet niin flamencon kuin rock-´n-rollinkin
kehittymiseen. Hänen nimiinsä menee myös ruokareseptejä, joiden
mukaan valmistettuja ruokia saa tänäkin päivänä kaupungin
ravintoloissa.
Ibn FIRNAS (810-887) oli puolestaan
matemaatikko ja fyysikko. Hänellä oli pakkomielle, että ihminen
voisi lentää jos saisi sopivat apuvälineet. Hän kehitteli tätä
ajatusta ja teki kokeita. Vuonna 852 hän hyppäsi Mezquitan
minareetista hieman laskuvarjoa muistuttavan vehkeen kanssa ja tuli
alas lähes ehjänä. Vuonna 875, (65 vuoden iässä!) hän lähti
lentämään jonkinlaisella siivekkäällä härvelillä. Siitä
puuttui kuitenkin pyrstö, eikä lentoa syntynyt kuin pari sataa
metriä, joitakin luita katkesi, mutta mies säilyi hengissä. Lento
tehtiin 600 vuotta ennen Leonardo da Vincin yrityksiä!
Erittäin merkittäviä olivat myös
Cordobassa vaikuttaneet filosofit, AVERROES ja MAIMONIDES. Molemmat
etsivät hyväksyttävää ja ymmärrettävää yhteyttä
Aristoteleen konkreettisen ja järjellä ymmärrettävissä olevan
maailman ja uskonnollisen maailmankuvan välillä. Averroeksen
filosofia vaikuttaa vielä tänäkin päivänä alan opetukseen ja
Maimonides puolestaan saavutti kuolemattomuuden kirjoittamalla
juutalaisten pyhän kirjan, Talmudin, tulkinnasta ohjeet jotka ovat
tänäkin päivänä hyväksyttyjä ja käytössä.
Tunnetuin Cordobaan tänä päivänä
liitetty asia on tietenkin "Mezquita", nykyisin Cordoban
katedraali. Mulsimit rakensivat alun alkaen Visigoottien ja
roomalaisten pyhättöjen paikalle valtavan moskeijan, johon mahtui
kerralla 20000 rukoilijaa. Se oli arkkitehtonisesti upea, lähes
tuhannen pylvään muodostamat pylväiköt muistuttavat erään
runoilijan mukaan palmumetsää ja pylväiden juurella on
hartaushetkien ulkopuolella opetettu filosofiaa, käyty oikeutta ja
ehkä myös kauppaa. Kristittyjen vallattua kaupungin 1200-luvulla,
alkoi vallan hivuttaminen katolisen kirkon suuntaan, ja eräs merkki
oli keskelle moskeijaa rakennettu kristillinen kirkko, Cordoban
katerdraali, joka sinänsä hakee upeudessan vertaistaan Euroopassa.
Siitä huolimatta kuningas Kaarle V, jolle kirkko valmistumisen
jälkeen "luovutettiin", totesi rakentajille, että "olette
tuhonneet jotain sellaista, joka oli ainutkertaista, ja rakentaneet
tilalle sellaista jota näkee kaikkialla". Aika tyly kommentti!
Kaikesta tästä huolimatta on kuitenkin todettava, että Mezquita on
tänäkin päivänä ainutlaatuinen nähtävyys, joka vaatinee vielä
toisenkin reissun.
Cordobassa opin myös käytännön
asian, jota aion soveltaen kokeilla. Monin paikoin täällä (myös
Marossa ja Nerjassa) käytetään sisäpihojen, jalkakäytävien ja
torien päällystyksenä pienistä, noin viiden senttimetrin
läpimittaisista, sileäksi hioutuneista kivistä tehtyjä pintoja,
jossa betonista tai laastista pistävät ulos kivien pyöreäksi
hioutuneet reunat. Usein pinnoitus on vielä tehty niin, että
mustien ja valkoisten kivien avulla on pintaan luotu erilaisia
kuvioita. Kun kysyin asian taustaa oppaalta, hän kertoi, ettei kyse
ole pelkästään taiteellisesta vaikutelmasta. Kesällä on monasti
niin kuuma, ettei sileällä kivi- tai asfalttipinnalla pysty oikein
kävelemäänkään. Sensijaan kuvatunlainen "mukulakivipinta"
on viileämpi ja kun sen kastelee, vesi vähitellen haihtuessaan
kivien välistä jäähdyttää myös ympäröivää ilmaa. Selvä
jäähdytyslaitteen edeltäjä. Vaikuttaa nerokkaalta!
