Välimeren ruokavalion terveellisyydestä on puhuttu
kymmeniä vuosia. Se näyttää olevan kansanterveyden kannalta
parempaa kuin pohjois-Eurooppalainen ja syyksi on arveltu esimerkiksi
oliiviöljyn ja vihannesten suurta osuutta päivittäisessä
ruokapöydässä. Välimeren maissa elinajan ennuste on pitkään
ollut parempi ja sariastavuus kroonisiin tauteihin vähäisempää.
Johtopäätösten teossa on kuitenkin sudenkuoppia: Tilastot
osoittavat, että yhden sukupolven aikana espanjalaisten aikuisten
keskimitta on kasvanut toistakymmentä senttiä samalla kun
painoindeksi on kasvanut ja on nyt lähes samalla tasolla kuin
vaikkapa Suomessa. Olisikohan pienemmän sairastavuuden takana
aikaisemmin ollut tottumus vähäisempään päivittäiseen
ruokamäärään - eräänlainen lievä aliravitsemus, jonka
tiedetään torjuvan monia kroonisia tauteja ja pidentävän
elinikää?
Tänä päivänä Espanjassa puhutaan -
ja murehditaan - roskaruoan lisääntyneestä osuudesta ja sen
mukanaan tuomista terveyshaitoista. Pizzat ovat herkullisia ja hampurilaispaikoissa on usein paljon väkeä. Saa nähdä, kuinka terveyden
tilastollisen etumatkan lähivuosina käy!
Eräs silmiinpistävä piirre
täkäläisissä ruokailutottumuksissa erottaa sen kuitenkin
meikäläisistä ja pohjois-Eurooppalaisista tottumuksista. Ateriat
ajoitetaan eri tavalla. Aamiainen on yleensä kupillinen kahvia kadun
varressa, puolilta päivin nautitaan lasi viiniä jonkin kevyen
välipalan kanssa ja päivän pääateria, vahva lounas syödään
iltapäivällä klo 14 jälkeen. Illallinen nautitaan vasta myöhään,
yleensä klo 21 jälkeen. On tietenkin toinenkin erottava piirre:
meillä tehdään töitä ja siinä välissä syödään kunhan
ehditään, täällä syödään ja töitä tehdään jos aterioilta
ehditään. No, ei ehkä ihan niin, mutta täällä ruokailulle
annetaan paljon suurempi tila ja merkitys kuin meillä. Ateria on
sosiaalinen tapahtuma, ruoka syödään hätäilemättä ja
varmaankin ruoka pureksitaan paremmin ja sulattamiselle jää aikaa.
En tiedä, onko tällaisen tekijän merkitystä tutkimuksissa
selvitelty.
Lihavia ihmisiä näkee kohtalaisen
vähän, ja ilmeisesti arkiliikuntaa on melko lailla. Maron kylästä
Nerjan kaupunkiin johtavalla tiellä näkyy aina paljon kuntoilijoita
ja joukossa on myös pitkiin villatakkeihin pukeutuneita vanhoja
naisia jotka ilmeisesti kävelevät tietä edestakaisin sekä
kuntoilun, että sosiaalisen kanssakäymisen vuoksi. Vastaantulevan
tutun kanssa vaihdetaan aina muutamia ajatuksia ja välillä
keskustelu kadulla käy vilkkaasti.
Mutta osataan täällä tietenkin myös
herkutella. Kahviloiden kakut ja tortut ovat erittäin makeita,
tiettyihin juhlapäiviin kuuluu tiettyjä herkkuja marsipaanista ja
suklaasta alkaen. Ja sitten on tietenkin "churro",
oikeastaan aamupalaksi suunniteltu erikoisherkku. Sitä myydään
erityisissä churro-kioskeissa, joissa herkut valmistuvat odottaessa.
Kioskit ovat auki vain aamupäivän, ja usein niiden edessä näkyy
jonoja. Churron valmistus tapahtuu näppärästi: letkusta puristuu
taikinaa kuin hammastahnatuubista kiehuvaan öljyyn, jossa se
nopeasti turpoaa ja paistuu peukalon paksuiseksi. Erityisellä
lastalla ohjataan kypsyvä taikinapitko spiraaliksi öljyn pinnalle,
parin sekunnin kuluttua se käännetään ympäri ja muutamaa
sekuntia myöhemmin paistos on valmis herkuteltavaksi kunhan
pinnalle ripotellaan sokeria. Oikeastaan churro pitäisi nauttia
paksun kaakaon kanssa, mutta ainakin lentopallojoukkueelle on pelin
alussa riittänyt lämmin vastapaistunut churro sellaisenaan. Se ei
ole ihan niin raskas energialataus kuin luulisi: suuri osa siitä on
ilmaa, mutta on mukana tietenkin myös rasvaa.
Churrotaikina valmistuu seuraavasti:
Tarvitaan kupillinen vehnäjauhoja, kupillinen vettä, yksi ohut
sitruunaviipale sekä suolaa, sokeria ja oliiviöljyä. Itse
valmistus tapahtuu näin: Kiehauta vesi ja sitruunaviipale, poista
sitruuna ja lisää jauhot sekoittaen niin että siitä tulee pehmeä
taikina. Poista kattila levyltä ja vaivaa kunnes taikinasta tulee
hyvin tasainen. Jos churrontekolaitetta ei satu olemaan käsillä,
tee jauhotetulle alustalle taikinasta ohutta "matospiraalia",
ja upota tekele kuumaan öljyyn. Se tietenkin kelluu pinnalla. Paista
pikaisesti, valuta öljy pois ja ripottele sokeri päälle. (Ohje on
mukaeltu kirjasta "The Best Spanish Dishes", julkaisija
Editorial Everest S.A)
