Täällä keli jatkuu upeana, meri on uimalämmintä ja aurinko paistaa minkä jaksaa. Tänään oli harvinaisen virkeää ja aktiivista lentopalloa, liekö vaikuttanu se, että täällä on tänään pyhäpäivä: erityisesti lemmikkieläimille suotuisan pyhmiyksen merkkipäivä. Tapana on, että täällä Marossa lemmikit voidaan viedä kirkkoon siunattavaksi. Tapausta juhlitaan heittelemällä koiranpommeja ja ampumalla raketteja. Siunatut koirat eivät yleensä osallistu ilonpitoon vaan pysyvät tiukasti sängyn alla kauhuissaan paukkeesta.
Itsenäisyyspäivän vastaanotto pidettiin tuossa vieressä olevassa Al Andalus-hotellissa. Ruoka oli hyvää ja vieraat (yli 50) viihtyivät. Käsityksemme siitä, että täällä on varsin mukavaa porukkaa, vain vahvistuu. Täytyy vielä vilkastuttaa sosiaalista elämää, eväät siihen alkavat olla kunnossa: savustin parin kilon lohisiivun ja homma onnistui oikein hyvin. Saavat kilpailijan, nuo kalaravintolat tuolla rannalla!
Kieliopinnot ovat alkaneet tosissaan. Yritämme ymmärtää miksi ihmeessä espanjan kielessä tarvitaan refleksiiviverbejä, gerundia ja voi - niin paljon pieniä apusanoja ja äännähdyksiä! Ja juuri kun alkoi tuntua että kyllä tämä tästä alkaa sujua, kun kerran kaupasta osaa jo ostaa kengännauhoja, muuruauslastan, soraa jne. ja ravintolassa saa sitä mitä on aikonutkin tilata.
Olen varovasti yrittänyt virittäytyä siihen, että talon maalipintojen, pintarappauksen ym. vaurioille ja muille ikääntymisen merkeille on tehtävä jotain. Raaputin varovasti auki sisäänkäynnin edessä olevan portaan ja alta paljastui ihan hiekaksi muuttunutta betonilaastia. Opiskeltuani Panu Kailan talotohtorin tietokirjasta asiasta, ymmärsin, että edellisellä kerralla muuraus oli tehty liian lämpimällä säällä ja laasti oli päästetty kuivamaan liian nopeasti. Saas nähdä kuinka itse onnistun! Myös maalipinnat ovat ongelmallisia: paikoin on kalkkimaali peitetty lateksilla ja senhän tietää kuinka siinä on käynyt: lateksi tippuu suurina palasina kalkkimaalin pinnalta. Yritän vielä selvittää mikä olisi käytännön kannalta järkevin lähestymistapa.
Suomessa on pikkukorjauksiin totuttu, ja kaikki tehdään yleensä puusta. Täällä mikään ei ole puuta, kaikki on kiveä. Mutta sen työstäminen tuntuu olevan helppoa, naapuriin asennettiin uudet portit ja vaikka muurit oli katkaistava ja uudet puitteet istutettava muuriin ei homma vienyt kuin aamupäivän kahdelta mieheltä. Ja jälki oli siivottua ja puhtaaksi muurattua!
Olisi mukavaa, jos itse oppisi edes tyydyttävästi täällä tarvittavat tekniikat. Täytyy vain kokeilla. "Työ tekijäänsä opettaa", niin kuin Uula-Antti aina muistutti kun taloa Utsjoella kasattiin.
