Toissa iltana kokoonnuimme suurella joukolla Lehtisen Anteron kämpälle laulamaan ja kuuntelemaan musisointia. Sitä olikin laadukkaasti tarjolla, isäntä itse on aikanaan kuulunut jatspianistiemme eturiviin, ja joukosta löytyi myös Pentti Savolainen, armoitettu muusikko ja viihteen tekijä. Laulajia tietenkin, kaiken tasoisia löytyi niin patiolta kuin talon sisältäkin. Krisse yllätti kaikki osoittautuen loistavaksi huuliharpputaiteilijaksi. Siinä Myrskyluodon Maija ja muut hitit saivat oivallisen toteutuksen. Tarjoilu oli runsasta ja organisoitu nyyttikestien periaatteella, kaikkien odotettiin tuovan niin paljon hyvää kuin itse arvelivat syövänsä. Taisi jäädä aika paljon Anterolle tulevan viikon evääksi. Vähitellen ilta vaihtui yöksi ja viileys alkoi tuntua ja yksi toisensa jälkeen hipsi kotiinsa. Mukavat muistot mukanaan. Oivallista porukkaa!
Jossain vaiheessa tulee aina mieleen, että pitäisi osata itse valmistaa tapaksia ja muita paikallisia herkkuruokia. Onhan raaka-aineet saatavissa varsin helposti. Niin mekin päätimme taas käydä Almunecarin hallissa kalaostoksilla. Tietenkin piti kalan lisäksi ostaa muutakin, katkarapuja ja muita herkkuja. Paella onnistui kohtalaisen hyvin aidolla andalusialaisella reseptillä, myös sardiinit ja niitä pienemmän kalat maistuivat oikein hyviltä. Saas nähdä, koska uskaltaa käydä käsiksi sellaisiin inhokkeihin kuin sepiaan tai muihin mustekalan näköisiin ötököihin. Kyllä ne ravintolassa maistuvat ihan hyviltä, mutta miten ne lotkautetaan pannulle ja mitä niiden mausteeksi pitää heittää mukaan?
Kaupassa käydessä tulee mieleen hintaero Suomeen: nytkin kävimme kaupasta ostamassa uunilämpimän patongin, ison artesaanileivän, pullon makeaa jälkiruokaviiniä, kilon greippejä, punajuurisäilykepurkin ja jotain pikku tavaraa ja lasku oli noin 8 Euroa. Onkohan Suomi oikeasti vauras maa?? Jos meillä kansantulo henkeä kohden on 29000 Euroa, ja täällä Espanjassa 26000 Euroa, saavat espanjalaiset kansantulollaan kyllä paljon enemmän kuin me omallamme.
