Tänään oli taas lämmin päivä. Aamulla oli vuorossa lentopalloa muiden suomalaisten kanssa rannalla, sitten pulahdus vielä aika lämpimään mereen ja sitten yhdessä kahville läheiseen rantakahvilaan. Olemme menossa sinne joukolla tänään syömään, isäntäväki pitää meitä suomalaisia erityisessä suosiossa ja yritämme omalta osaltamme pitää suhdetoiminnasta kiinni.
Muitakin yhteisiä rientoja on tiedossa: 30.11 on vuorossa suomenkielinen kirkko täkäläisessä vanhassa kirkossa ja sitten viikkoa myöhemmin yhteinen itsenäisyyspäivän vietto viereisessä hotelli AlAndaluksessa.
Eilen olimme reippaita ja kävelimme Fuente del Estancalle, joka on noin puolivälissä täältä Frigiliaanaan menevällä polulla. Ensin 7 km ylämäkeen (nousua 600 m 7 kilometrille, siis keskimäärin lähes 10% nousukulma!) sitten evästely ja ympäristön ihastelu ja sitten myötämäkeä takaisin. Paikka oli varsin vaikuttava, Cielo tuntui olevan ihan vieressä, sen huipulla oleva valkea puuristi näkyi selvästi. Sinne olisi kuitenkin vielä ollut matkaa viitisen kilometriä ja nousua kilometri. Siis nelinkontin kiipeämistä viisi kilometriä!
Paluumatkalla alkoi jo tuntua jaloissa ja jouduimme pitämään joitakin ylimääräisiä istumahetkiä voimien palauttamiseksi.
Kieliopinnot ovat lähteneet käyntiin ja yritämme joka päivä päntätä päähän mitä eroa on ser-verbillä (olla), estar-verbillä (olla) ja tener-verbillä (olla). Espanjan kielessä jotkin asiat ajatellaan hieman eri tavalla kuin suomen kielessä: esimerkiksi la esposa on aviovaimo, sen monikkomuoto los esposas on käsiraudat!
