Ostaessamme taloa, kiintyi huomiomme autokatoksen katolla olevaan lähes metrin paksuiseen yhtenäiseen kasvustoon, joka kukki kauniisti. Puutarhuri oli kuitenkin sitä mieltä, että siitä on päästävä eroon, muutoin koko homma rojahtaa alas. Lisäksi kasvusto esti merinäkymän pation alaosasta. Niinpä sovimme, että Jose hoitaa homman, maksoin ylimääräisenä siirtolavan ja kuorma-auton.
Kun tulimme kesän jälkeen takaisin, oli kasvusto kyllä leikattu, mutta kattoa peitti edelleen vaaksan vahvuinen oksien, juurien ja turpeen muodostama tiukka matto. Jose selitti, että sitä ei voi saada pois tavanomaisin keinoin, eikä hän uskalla hommaan ryhtyä, tulee kuulemma katosta läpiö. Päätin kuitenkin, että katsotaan. Reunasta alkaen ja uusia tikkaita hyväksi käyttäen sahasin turpeesta palan kerrallaan. Se oli hikistä hommaa ja edistyi välillä tuskallisen hitaasti. Viikon kuluttua olin kuitenkin yli puolivälin ja aloin uskoa, että siitä lopulta selvitään. Huojuihan katos aika lailla kun sen päällä oli polvillaan, mutta tikkaat tasasivat painoa laajemmalle, eikä homma rojahtanut alas. Eilen sitten sain viimeiset turvepaakut sahattua irti ja pudotettua alas. Kaiken kaikkiaan syntyi niin suuri ja painava kuorma, että peräkärry vain hädin tuskin selvisi kuljetuksesta. Nyt kuitenkin olen katon huuhtonut puhtaaksi ja mieli on tyytyväinen.
Tänään on myös ollut poikkeuksellisen kova länsituuli, meri myrskyää vaahtopäinä ja tuuli ulvoo nurkissa. Huomenna pitäisi taas olla lämmin ja tyyni päivä. Silloin saan siivottua loputkin kattourakasta ja ottaa mitat uusia kattolevyelementtejä varten.
