Lentopalloa pelataan kolmena aamuna viikossa, osallistujia on kymmenestä kahteenkymmeneen, joukkueet sovitaan pelin alussa ja virallisiin sääntöihin on vuosien kuluessa tehty joitakin , niin, että puhtaalla amatööritaustallakin, jopa lähes olemattomalla voi tulla peliin mukaan. Esimerkiksi, jos äsken tulleen ensimmäinen syöttö ei onnistu voi yrittää uudelleen. Ja jos verkko on liian kaukana tai liian korkea, saa tulla lähemmäksi. Supersyöttäjien ylivoimaa on eliminoitu kieltämällä yläkautta tapahtuvat syötöt. Ja, jos voittaa kolme pistettä peräkkäin, siirtyy syöttövuoro vastapuolelle.
Näennäisistä helpotuksista huolimatta peli on jatkuvasti kehittynyt ja tänä päivänä peliin kuuluvat pitkät pallorallit ja oivat strategiset ratkaisut. Pelitaito ei ole kuitenkaan ainoa joka on kasvanut. Myös pelaajien keski-ikä on kehittynyt suotuisasti ja joukkueiden keski-ikä sivuttanee 70 vuoden rajan ensi vuoden aikana. Joukkuetovereiden sanallinen ojentaminen ja kannustus tehdään riittävän kovalla äänellä ja usein kotimaisen kielen värikyyttä hyväksi käyttäen. Asia on herättänyt myös paikallisissa huomiota. He tietävät, että tiettyinä aamupäivinä rannalla mekastavat suomalaiset.
Pelillä on tietenkin merkitystä pelaajien ruumiillisen ja henkisen kunnon ylläpitäjänä ja kehittäjänä. Mutta sitäkin tärkeämmäksi on muodostunut sosiaalinen yhteenkuuluvuuden tunne. Ja mikä parasta, siihen kuuluu myös jälkipeli, johon osallistuvat lähes kaikki Nerjan suomalaiset. Pelin jälkeen juodaan yhdessä kahvit tai muut nesteet ja samalla tavataan. Suunnitellaan yhteisiä tekemisiä, annetaan toisillemme tarvittaessa tukea ja apua, ja pidetään huolta toinen toistemme hyvinvoinnista.
Vakuuttavana osoituksena on se, että käytäntö on jatkunut jo kaksi vuosikymmentä ilman, että kukaan olisi perustanut kilpailevaa urheiluseuraa tai muutoin boikotoinut toimintaa. Lähes ensimmäinen asia, jonka Nerjaan tullut suomalainen saa kuulla tavattuaan maanmiehiään on, että rannalla pelataan lentopalloa, ja sinne voisi, tai melkein pitäisi, tulla mukaan. Sinnikkäimmät pelimiehet, kuten Antti Jatkola, ovat laskujensa mukaan pelanneet rannalla jo yli tuhat kertaa. Ja vanhimmat pelaajat murehtivat, että pitäisikö pelitaktiikkaa muuttaa kun kahdeksankymppinen tulee täyteen. Aika näyttää.
