Joulun seutu ja vuoden vaihtuminen
sujuivat vaihtelevissa säissä ja tunnelmissa. Lapset ja
lapsenlapset vahvistivat ”meidän puolen” joukkuetta
(”leinikkien joukkue”) aaton rantapallo-ottelussa. Perheen
mukanaolo oli tietenkin myös oleellinen asia oikean joulutunnelman
virittymisessä aaton juhla-aterialla. Vaikka tuuli oli viileää ja
yöt kylmiä, saatoi sentään kerätä rusketusta rannalla ja
patiolla, kunhan löysi tuulensuojaisen paikan. Retkille vuorillakin
löytyi viikolla sopivia päiviä.
Mutta sää oikutteli. Joulupäivänä
satoi niin, että päivän vesisaalis oli yli 50 mm, tuulet kävivät
100 km/t tuntumassa ja jonkin verran vahinkojakin alueella tuli.
Mutta sitten tuli taas aurinkoista ja lämmintä. Tänään, kun
olemme vuoden kolmannessa päivässä on lämpöä 23 astetta ja
rannat täynnä ihmisiä. Osa on uskaltautunut jopa uimaan mereen.
Saapas nähdä mihin suuntaan olemme tästä menossa? Alkaako tästä
nyt pitkä ja lämmin kevät? Tuskinpa, kyllä ne talviset ilmat
vielä ovat edessäpäin. Ostin varmuuden vuoksi säkillisen
takkapuitakin.
Sopivasti uudenvuoden aattona
iltapäivän viimeisinä tunteina keittiön ja olohuoneen
pistokkeista hävisi sähkö. Ensin meni koko talo ”pimeäksi”
suojasulakkeiden lauettua, senjälkeen ongelma saatiin paikannettua.
Ystävien kautta saimme sähkömiehen paikalle epämukavasta
ajankohdasta huolimatta. Nopea tilanteen selvittäminen ja sopivat
korjaustoimenpiteet palauttivat taas sähköt kaikkiin pistorasioihin
ja opimme läksyn, joka olisi pitänyt oppia jo ajat sitten: Koska
nykyään tarvitaan paljon pistorasiapaikkoja, jotka yleensä
hoidetaan jatkojohdolla, ei ole hyvä, jos jatkojohto on tiukalla
kerällä. Syntyy jonkinlainen kondenssi-ilmiö. Tilanne korjaantui
yksinkertaisesti vetämällä jatkojohdon rulla auki! Nyt sekin
tiedetään. Ja veloitus oli ihan kohtuullinen: kaksikymppiä, johon
tietenkin kuului autolla tulo paikalle, yksi uusi lampun kanta ja
työ!
Vuoden vaihtuminen sujui rauhallisesti,
liekö lama vai mikä, mutta kovin paljon ammuskeluakaan ei tarvinnut
kuunnella ja koirakin pärjäsi kohtalaisen hyvin. Rauhallisen alun
jälkeen rupesi tapahtumaan, kun tänä aamuna soi ovikello jotenkin
kiukkuisen oloisesti. Kun menin aamiaispöydästä katsomaan kuka se
siellä olisi, ei ketään ollut oven takana, sensijaan kadulla
olivat naapurit kiihtyneinä tarkastelemassa, kuinka heidän
ystävänsä tullessaan hakemaan naapurin isäntää golfkierrokselle
oli törmännyt meidän kadun varteen pysäköityyn autoomme ja siinä
irroitellut rellumme etupuskuria. Koska heidän mielestään syy oli
yksinomaan minun, kun olin pysäköinyt autoni juuri siihen (täysin
lailliselle paikalle), ja kun vielä kuski häipyi paikalta ennenkuin
saatoimme mitenkään sopia asioista, päätimme turvautua
viranomaisten apuun. Soitimme poliisille (guardia civil), josta
ilmoitettiin että asia ei kuulu heille. Paikallispoliisista (policia
local) taas ilmoitettiin, että asia ei kuulu heille, vaan meidän
tulisi kääntyä guardia civilin puoleen. Neuvoivat tarvittaessa
menemään kaupungin keskustassa olevaan kyseisen viraston päämajaan.
Siis sinne. Konstaapelilta saimme kuulla, etteivät he reagoi asiaan,
koska kyseessä ei ollut henkilövahinko tai ryöstö tms. Meidän
tuli kääntyä suoraan vakuutusyhtiön puoleen. Vakuutusyhtiön
paikallisagenttia ei enää löytynyt, hän oli lopettanut jo pari
vuotta sitten, mutta lopulta parin Madridin puhelun jälkeen meille
soitti englantia hyvin puhuva virkailija, joka otti tiedot ylös ja
kirjasi tapahtuman ja antoi sille tunnusnumeron. Saas sitten nähdä,
miten jatko sujuu. Tulihan opittua, että byrokratia on vaikeaa,
ilman kielitaitoisen apua mahdotonta.
Nyt suunnistamme uuteen vuoteen, jonka
toivomme sujuvan ainakin yhtä hyvin kuin edellinen vuosi. Aika
kohtuullinen toivomus, eikö vain?
Appelsiineja jäi puuhun vielä myrskyn jälkeenkin!
Jouluaaton valoja Marossa
