Koronablogi 12. Valentine`s Day
Vaikka tänään on Ystävänpäivä, pitänee pitäytyä koronassa, koska otsikko määrää.
Sää täällä ennakoi kesän tuloa, aurinko paistaa ja iltapäivisin lämpötila pysyttelee jo kahdenkymmenen asteen paremmalla puolella. Ja tämä tietenkin lisää jo muutenkin kasvavaa kärsimättömyyttä. "Eikö tämä jo lopu?" "Koska pääsemme eroon rajoituksista?"
Niin kuin niin moni asia koronasta tähänkin asti, myös epidemian tuleva kulku on paljolti vieläkin arvailun varassa. Uudet muunnokset tulivat ja nopeuttivat tartuntojen leviämistä entisestään. Rokotteita piti saada enemmän ja nopeammin, mutta tuotanto takkuaa. Siitä huolimatta jotain positiivisia merkkejä on sentään nähty. Espanjassa hyvin korkealla käyneet päivittäiset tapausmäärät ovat kääntyneet laskuun. Myös muista maista on vakuuttavaa tietoa siitä, että rajoittamalla ihmisten liikkumista ja kontakteja ja ylläpitämällä sosiaalista etäisyyttä ja hyvää hygieniaa (maskit ja käsidesit) epidemian leviämistä saadaan oikeasti rajoitettua. Olisiko nyt käsillä kolmannen aallon taitekohta?
Inhorealisti kysyy tietenkin, että tuleeko sitten neljäs aalto. Laumaimmuniteetista ei näytä olevan apua ja siksi katseet on kiinnitetty rokotteeseen. Siitä onkin nyt saatu ensimmäisiä merkittäviä tuloksia. Espanjassa hoitokotien tartunnat ovat laskeneet puoleen aikaisemmasta tasosta niillä alueilla, joissa hoitokotien ja henkilökunnan rokotukset on saatu vietyä läpi. Ja koska numerot ovat suuria (joulu- tammikuussa vähän yli 200 tartuntaketjua viikossa, nyt noin sata) voidaan tulosta pitää epidemiologisesti ja tilastollisesti merkittävänä. Ehkä sittenkin onnistumme!?
Mutta miten laajalti mahdollinen onnistuminen voi toteutua? Miten käy maissa, joissa on hyvin suuri ja paljolti vielä tuntematon tautitaakka? Entä maat, jonne epidemia ei vielä ole ennättänyt levitä? Tai maat, joissa aineelliset tai poliittiset resurssit eivät anna mahdollisuutta kaikkien rajoitus- ja torjuntatoimien toteuttamiseen. Miten kova tulee olemaan koronapandemian globaali hinta? Se, että suuri määrä vanhoja ihmisiä kuolee, ei ehkä sittenkään paranna jälkeen jäävien elämänlaatua.
Suomen tilanne on kansainvälisesti tarkasteltuna varsin erikoislaatuinen. Tartuntoja on ollut varsin vähän, mutta nyt juuri näyttää siltä, että nousukiito on alkamassa. Hyvällä onnella saattaa kuitenkin käydä niin, että tapausmäärät jäävät lopultakin aika kauas esimerkiksi niistä Europan maista, joissa kolmannen aallon aikana kahden viikon tartuntaluvut kävivät yli tuhannessa. Todetut tartunnat antavat tietenkin yhä epätarkemman kuvan epidemian kulusta, koska ihmisten sitoutuminen testeissä käymisiin huononee nopeaa vauhtia. Kuolemien kohdalla tilastot antavat kuitenkin luotettavamman kuvan. Luvut eivät ole täysin vertailukelpoisia eri maiden välillä, mutta kussakin maassa kuolemantapausten toteaminen koronasta johtuvaksi noudattaa luultavasti varsin vakioituja kriteereitä ja näin luvut kuvaavat epidemian kulkua. Tietenkin hoidon kehittyminen vaikuttaa asiaan, mutta erot maiden sisällä eivät luultavasti ole suuria.
Tutkimuksen puolelta on myös alkanut tihkua tietoa siitä, että tautiin oikeasti tehoava lääkehoitokin saattaisi olla mahdollinen. Kun ymmärryksemme taudin etenemisestä lisääntyy, saattaa avautua uusia ikkunoita, joiden kautta taudinkulkuun voitaisiin lääkkeillä vaikuttaa. Pidetään peukkuja!
