Pikakäynti (34 tuntia) Suomessa
muistutti taas siitä, että etenkin syksyllä ja sydäntalvella
elämisen olosuhteet ovat kyllä siellä ulkoisesti aika paljon
kurjemmat kuin täällä Nerjassa. Satoi vihmomalla lähes puolet
matkan ajasta, lämpötila pysytteli sitkeästi 5 asteen alapuolella
ja pimeys alkoi vaania jo aikaisin iltapäivällä. Eikä tilannetta
parantanut ratkaisevasti sekään, että espresso-kahvi maksoi miltei
tuplan täkäläiseen verrattuna. Eikä ainakaan ollut parempaa.
Täällä aurinko paistaa ja lämpötila nousee parhaimmillaan
selvästi yli 20 asteen, espresson kanssa saa pienen jäätelön ja
ainakin tutut tarjoilijat jaksavat hymyillä ja olla ystävällisiä
vaikka tekevät pitkää päivää.
Mutta silti.... Kyllä siellä Suomessa
kuitenkin tunsi jollain tavalla olevansa koti-Suomessa. Tunneside
omaan kotiin säilyy ilmeisesti vahvana vaikka kuinka kauan. Jopa
lehtien haravointi pois nurmikolta tuntui mukavalta, vaikka työ
olikin tylsää ja sade sitä vielä hankaloitti. Mutta ehkä
kaikkein tärkeintä oli tuntea, että voi olla lähellä ystäviä,
työtovereita kymmenen vuoden takaa, tuttuja naapureita ja koko sitä
inhimillistä elämänpiiriä, josta etelään on lähtenyt. Tuntuu
jotenkin kuuluvansa juuri tähän ympäristöön ja näihin juuriin.
Kyllähän se uudelleen kasvaminen toisenlaiseen ympäristöönkin
varmasti onnistuisi, taitaa vain ikä tehdä tällaiset liikkeet
hitaammiksi.
Kokemuksiimme liittyi uusi asia. On
hyvin tiedossa, että tämä alue on vulkaanisesti aktiivista ja
maankuori liikahtelee ja murahtelee purkaen näin painetta, minkä
Afrikan työntyminen pohjoiseen aiheuttaa. Maanjäristyksiä on
viikottain, mutta ne ovat yleensä niin heikkoja, ettei niitä edesä
huomaan, ainakaan jos ne sattuvat päiväsaikaan.
Nyt oli viikolla Kreikassa hieman
järeämpi maanjäristys ja siitä seurasi uusi asia. Tsunamivaroitus
Nerjan rannoille. Emme itse olleet katsomassa mitä tapahtui ja
joudun turvautumaan toisen käden tietoihin. Hälytys annettiin,
asiasta kuulutettiin, helikopteri partioi ilmassa ja poliisit
ilmaantuivat paikalle ja tyhjensivät rannat ihmisistä. No, mitään
vahinkoa ei lopulta tapahtunut, tsunami-aalto oli matkallaan väsynyt
eikä aiheuttanut täällä enää minkäänlaista vahinkoa. Mutta
täytyy tuollainenkin mahdollisuus muistaa. Onneksi talomme on niin
korkealla, ettei kovinkaan tsunami luultavasti tänne ylettäisi.
Tosin muistan Mt.Heleniltä USA:sta, että järvellä syntynyt
”tsunami”huuhtoi männyt rantarinteiden puoliväliin saakka,
useita satoja metrejä vesirajasta ylöspäin. Että eihän sitä
koskaan tiedä.
Lämmin sää on jatkunut iloksemme
epätavallisen pitkään. Vielä näin marraskuun loppupuolella
merivesi on lämmintä (18 astetta), ilma on tyyni ja aurinko
lämmmittää mukavasti. Mutta muutoksen merkit ovat olemassa,
tulevaksi viikonlopuksi on luvassa huomattavasti kylmenevää ja
tuulista. Kaksi vuotta sitten 18.11 oli päiväkirjassa merkintä
että ”Maroma-vuorella lunta!”. Tuskin niin kylmään mennään,
koska pitkän ennusteen mukaan ensi viikolla päästään taas
kahdenkymmenen asteen tuntumaan. Hyvä niin.
Appelsiinitkin alksavat kypsyä, ensimmäiset pudokkaat on mehustettu ja hyvää oli. Sadosta ei ehkä tule ennätysrunsasta mutta täytyy panostaa laatuun.
