Vuoden vaihtuessa

Näkymä Maron tornilta Nerjaan päin

Maron torni on osa rannikon "merirosvovaroitusjärjestelmää" jonka tuliviestin kerrotaan kulkeneen Aleksandriasta, Egyptistä Maroon puolessatoista vuorokaudessa!

Vesi vanhin voitehista...

Frigilianassa, viitisen kilometriä täältä vuorille päin, on lasikaapissa kolikolla toimivat nuket, jotka kertovat kylän ja sen asukkaiden historiasta. Ennen vanhaan (ei kovin kauan sitten) elämä oli vielä yksinkertaista, jokapäiväiset tarpeet saatiin tyydytettyä omin toimin, maa on viljavaa ja osattiin valmistaa itse kaikki tärkeimmät tarvekalut. Ja tietenkin oli viini ja hunaja, jotka varmasti kelpasivat kylään eksyneille kulkijoille. Ruokosokerin valmistus oli perinteistä ja siitä tehtiin siirappia jota edelleen tänä päivänä kaupataan erityisenä kulinaristisena herkkuna. Mutta, kuten toinen nukeista kertoo, todellinen aarre on kylässä kaikkialla - jalkojen alla. Ja se on kultaakin arvokkaampaa. Se on - vesi. Puhdasta vettä virtaa tasaisesti vuorilta ja tekee maan hedelmälliseksi ja kelpaa niin juotavaksi kuin pienteollisuudenkin tarpeisiin. Jo roomalaisten aikana vuorilta johdettiin vettä kanavia pitkin kylään, ja myöhemmin kanavia on rakennettu lisää. Vesi tuo myös ravinteet. Mikä markkinamahdollisuus paikallisissa laaksoissa tuotetuilla vihanneksilla ja hedelmillä olisikaan! Maa muokataan muulien tai härkien vetämillä auroilla, lisäaineita ei tarvita ja sato kypsyy lähes päivittäisessä auringonpaisteessa. Mutta ehkä täällä ei vielä ole ollut riittävää tarvetta luomutuotteille, kun tavallisetkin tuotteet ovat ainakin lähes luomua.

Mutta jatkuvasti turvatulla vedensaannilla on ollut myös kääntöpuolensa. Nerja on Espanjan ainoa rannikkokaupunki, joka ei ole saanut rakennettua normit täyttävää jätevedenpuhdistuslaitosta. Vuorten vesi kun on mukavasti huuhtonut mennessään kaiken tarpeettoman kauas Välimereen. Asia on ollut monen vuoden ajan esillä, jopa EU-tasolla asiasta on huomautettu Espanjan valtiota, mutta homma on edennyt hitaasti. Nyt lopulta näyttää siltä, että jätevesiasia saadaan kuntoon: paikka on katsottu, rahoitus on kunnossa ja vain viimeinen hyväksyntä tekniselle suunnitelmalle odottaa enää virallista käsittelyä. Varmaan uudella järjestelmällä tulee olemaan vaikutusta myös meriveden puhtauteen. Vaikka täällä merivesi onkin yleensä hyvin kirkasta eikä siinä ole varsinaisesti roskia, kuten kauempana idässä, ei vettä kyllä uskalla juoda. Ja kyllä simpukat ja kotilotkin on syytä valmistaa kunnolla vaikka en olekaan kuullut, että täällä olisi kellään ollut mahatautia tai hepatiittia, joka olisi liittynyt merenelävien syömiseen.

Meri onkin täällä merkittävä ravinnon tuottaja. Kalastusalukset partioivat rannikon edustalla päivittäin ja itse näimme käydessämme läheisellä Maron vartiotornilla alhalla meressä suuria kalaparvia, joiden kalat sieltä sadan metrin korkeudesta näyttivät varsin suurilta, ehkä puolen metrin paremmalla puolen. Pari päivää myöhemmin samalla paikalla oli jälleen kalaparvi, ehkä hieman pienempi kuin edellisellä kerralla. Paikalla ollut kalabiologi arveli, että kyseessä olisi ollut markilli. Odottelimme, että myös delfiinit tulisivat paikalle, mutta turhaan, vain yksi kalastusalus tuli lahdelle, miten lie arvannut parven paikan. Lähellä olevalla rannalla näimme edellisten kovien sateiden jälkeen pajon onkijoita ja heillä näytti olevan ämpärit täynnä komeita kaloja. Ilmeisesti meri tuottaa kalaa hyvin, vaikka kaupat ovatkin siirtyneet etupäässä kasvattamoissa lihotettuihin kaloihin ja vaikka pohjanuottaus aiheuttaakin pitkäaikaisia haittoja nuotatuille kaistaleille. Toivottavasti kalakannat säilyvät, onhan luonnon kala sentään jotakin. Varsinkin jos sen osaa valmistaa oikein.

Syksyn 2012 tapahtumia

Edellisestä blogista on kulunut jo jonkin aikaa. Suomessa on kuulemma ollut kovia lumimyrskyjä ja täälläkin on ollut poikkeuksellisen kylmää. Granadassa niin villapaita kuin untuvatakkikin olivat eilen todella tarpeen vaikka sää olikin aurinkoinen. Mahtaa korkeammalla vuoristossa olla kylmää! Kylmästä kielii myös se, että monen vuoren päälle on ilmaantunut harmaa viitta, eli ohut yön aikana satanut lumikerros. Mutta nyt ollaan jo parempaan menossa, rantatuolien vuokraajat olivat taas tänään liikkeellä ja näyttivät saavan hieman liikevaihtoakin aikaan.

Sään lämpeneminen sattuu hyvään aikaan, viikolla on paitsi suomalaisten itsenäisyyspäivä, myös Espanjan "Dia del Constitucion", perustuslain päivä, molemmat 6.12. Kaksisataayksi vuotta sitten Espanjan tulevaisuus näytti todella uhatulta, Napoleon oli vallannut käytännössä koko Iberian niemimaan, mutta eteneminen oli juuttunut Cadizin rannalle, kaupunkia ei saatu vallattua yrityksistä huolimatta. Niinpä Cadiziin onnistui kokoontumaan riittävän arvovaltainen joukko poliittisen vallan käyttäjjiä niin, että kun Napoleonin sotilaallinen ote alkoi lipsua ja osa joukoista sai käskyn lähteä kävelylle kohti Moskovaa, Cadizissa laadittiin ja julistettiin Espanjalle perustuslaki, joka palautti kansallisen suvereniteetin ja itsemääräämisoikeuden.

8.12 on puolestaan kirkollinen juhlapäivä. Joten kahden lomapäivän sattuminen samalle viikolle selittänee sen, että rannalla lomailevista varsin suuri osa tuntui olevan espanjalaisia, eikä esimerkiksi brittejä tai ruotsalaisia.

Vaikkei meitä suomalaisia ole täällä Nerjassa juuri viittäkymmentä enepää, on yhteisö varsin aktiivinen ja tuntuu puhaltavan yhteen hiileen ihailtavan hyvin. Jos joku on sairaana, siitä tiedetään ja annetaan tarvittavaa apua mahdollisuuksien mukaan. Itsenäisyyspäivän juhla on taas valmisteltu hyvin ja siitä tulee varmasti yhtä hieno kuin viime vuonnakin. Myös kirkko on aktiivinen, joka kuukauden viimeisenä keskiviikkona pidetään Nerjan kirkossa suomenkielinen jumalanpalvelus, jossa käy varsin paljon väkeä, kenties enemmän kuin Leppävaaran kirkossa tavallisena sunnuntaina. Rouvilla on omat kerhonsa, viimeksi syntynyt on rouvien AA-kerho (tarkoittaa aperitiivi- ja askartelukerho) joka täydentää taidekerhon toimintaa. Tämä on ennalta ehkäisevää toimintaa. Sosiaalinen eristäytyminen voi olla yksi merkittävimmistä tekijöistä, miksei ulkomaille asettuminen aina oikein onistu.

Espanjan taloudellinen hiljaiselo tuntuu jatkuvan, rekkoja menee moottoritiellä aika lailla harvakseen. Jonkinlaista optimismia on kuitenkin ilmassa, palkat ja muut kustannukset ovat oikeasti devalvoituneet varsin paljon, ja Espanjan talouselämä tuntuu olevan valmiina starttaamaan vauhdilla eteenpäin kunhan vain onneton pankkisektori saataisiin siivottua kuntoon. Halvat hinnat houkuttelevat tässä vaiheessa kenties lähinnä matkailjoita ja ehkä kiinteistösijoittajiakin. (Venäläiset ovat kuulemma rivakasti nostaneet osuuttaan täkäläisillä kiinteistömarkkinoilla ja sen ymmärtää: Venäjällä talvi saattaa olla vielä pimeämpi, kylmempi ja pitempi kuin Suomessa konsanaan.) Mutta varmaankin myös tuotantoon tähtäävät investoinnit ovat tuloillaan, kunhan pelisäännöt saadaan sovittua.

14.11. 2012

Vieraat lähtivät ja sää parani

Viime viikko oli Villa Ranunculuksen kannalta merkittävä. Suomen Koripulloliitto (SKPL) arvokkaine jäsenineen avec olivat täällä järjestämässä vuotuista koripullon mestaruuskilpailua. Sää yritti panna vastaan: viikolla oli sekä sadetta, että tuulta ja kylmää, mutta kaikki sujui lopulta ihan mukavasti. Kilpailun aikana aurinko tuli pilvien takaa lämmittämään, Trevelezin kiertokäynnillä etsiskeltiin lounaan jälkeen ulkoterassia, jossa voisi juoda kahvit (tavallisesti siellä on hyytävän kylmää ja etsitään paikkaa, jossa palaa lämmin takkatuli). Ja vaikka öisin myrskysi ja satoi, tuli aurinko aina tiukan paikan tullen esiin muistuttamaan, että ollaan aurinkorannikolla. Vieraat majoittanut hotelli Al-Andalus sai kiitosta, vaikkei ensimmäisenä päivänä tahtonutkaan löytyä huoneiden lämmityslaitteita. Hinta-laatusuhde oli paikallaan, palvelu ystävällistä ja ruokakin maittavaa. Välitin kiitokset.

Heti kun vieraat olivat lähteneet, muuttui suursäätila. Tänään aurinko paistaa taas viileähkön yön jäälkeen täydeltä terältä, ja äsken kävimme rannalla kahvilla ja totesimme, että lämmintä on. Täytynee varata uimapuku huomiseen lentopallopeliin.

Espanjassa on tänään yleislakko. Se ei tosin taida olla yhtä kattava kuin Suomessa joskus järjestetyt. Television uutisissa näytettiin kyllä lakkovahteja, jotka pysäyttelivät rekkoja Madridin alueella, mutta täällä näytti kaikki kulkevan normaaliin malliin. Osa kahviloista oli suljettuna, mutta tähän aikaan on tavallista, että kahvilat ja ravintolat pitävät ovensa suljettuina vuosilomien vuoksi avautuakseen taas joulusesongin lähestyessä.

Toivottavasti rauhallinen kehitys täällä jatkuu myös tulevaisuudessa. Pieniä merkkejä talouden elpymisestä on kuulemma näkyvissä ainakin tilastoissa. Kaasupullojakin oli myymässä hyvin kielitaitoinen nuori mies, ei varmaan vakituinen ja luultavasti akateemisesti koulutettu. Ehkä työtilaisuuksia, vaikka aluksi huonojakin, alkaa aueta muuallakin näille hyvin koulutetuille nuorille. Soinivaara kirjoitti Suomen Kuvalehdessä äskettäin, että Suomea vaivaa eräänlainen koulutusinflaatio. Koulutetaan pitkälle sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät tästä koulutuksesta sanottavasti elinaikanaan hyödy ja jotka voisivat pärjätä paremmin lyhyemmällä koulutuksella ja yksinkertaisemmissa työtehtävissä. Täällä tilanne ei ilmeisesti kuitenkaan ole samanlainen. Akateemisesti tai muutoin hyvin koulutettuja ja koulutuksessa menestyineitä henkilöitä on valtavasti ilman työtä siksi, ettei työtilaisuuksia ole. Vaikka kaikenlainen työ kelpaisi.

Niin pihalla kuin luonnossakin kasvit ovat aloittamassa kukintakauttaan. Kesän kuivasta ja kuumasta kaudesta toipumista auttoi varmaankin syksyn sateet. Papukaijakukka avasi eilen neljännen kukkansa ja jouluruusut pukkaavat uusia kukkia vuoron perään. Se haittapuoli tästä ihanuudesta on, että myös rikkakasvit alkavat rehottaa. Täytynee tästä mennä kitkentähommiin, vaikka käsissä on kipeitä reikiä vielä edellisestäkin rupeamasta. Täällä kun rikkakasvit ovat yleensä köynöskasveja ja kasvavat mahdollisimman piikkisten pensaitten ja puiden runkoja ja oksia pitkin. Täytyisi olla pitkähihainen nahkapaita, mutta kuka sitä kuumassa sellaisessa jaksaisi?

2.11 2012

Sandy-myrskyn jäänteitä riittää tännekin päin: Kanarian saarilla oli ollut myrskyä ja lämpöä +30 C, täälläkin oli varsinkin tänään aamupäivällä varsin kuumaa ja kosteaa. Ei ihme että ollaan aivan Costa Tropicalen ("rooppinen rannikko") ja Costa de Sol'in ("aurinkorannikko") rajalla. Aurinko tosin kitsastelee, tällekin päivälle on ukkoskuurojen ja sateiden uhka. Epävakaa säätyyppi jatkunee koko viikon. Sääli, kun saamme harvinaisia vieraita. SKPL kunnioittaa läsnäolollaan, pidämme perinteisen kilpailun ja tutustumme ympäristöön. No, onpahan sää ainakin parempi kuin koti-Suomessa. Kuulemma satelee lunta.

Jouduimme todistamaan omakohtaisesti taas kerran, että kun sataa, sataa kunnolla. Olimme alakaupungissa asioimassa ja kahvilla kun mereltä tuli rankka sade seinämänä. Odottelimme pahimman ohi ja lähdimme palaamaan autolle, joka oli jätetty suurelle Carabeon parkkipaikalle ihan keskustan tuntumaan. Sinne johtaa pääkaudlta leveä käytävä. Mutta käytävässä tuli vastaan vihainen virta, ja kun kiertotietä ei ollut, oli pakko mennä "vettä päin". Housut kastuivat puolisääreen, eikä kenkien vedenpitävyydesta ole mitään apua, jos vesi menee varresta sisään.

Puistossa näimme viime viikolla taas vuorikauriita. Ei taida olla vielä oikein rykimäaika alkanut kun kaksi sarvipää-pukkia paimensi naaraita. Myöhemmin tällainen ei varmaan tulisi enää kysymykseen. Alfa-uros on alfa-uros miltei joka lajissa. Eikä niitä mahdu kahta samaa laumaan.

Espanjan kielen opinnot jouduimme jättämään kesken. Paitsi että tuli muuta ohjelmaa, tuli vastaan myös "verbimuuri", espanjan kielen verbien taivuttelu ja käyttö taitavat viedä vaikeudessaan voiton vielä suomenkielenkin verbeistä, vaikka aina täällä voi tehdä vaikutuksen yrittämällä selittää mistä sana "käsittämättömimmillään" oikein saa alkunsa. Eivät voi käsittää.

Luimme virallisista tilastoista, että Andaluciassa työttömyys on peräti 35 prosenttia. Huikea luku, vaikka ainakin täällä näyttää olevan jopa vilkkaampaa kuin vuosi sitten. Turisteja on paljon liikkeellä, samoin espanjalaisia. Ovat ehkä työttömiä, jotka ovat tulleet tänne etelään halpojen hintojen ja lämpimän sään takia. Mutta taitaa sittenkin pinnan alla kuohua. Olen aikaisemmin kertonut siitä, kuinka alueella liikkuu kohtalaisen suuri vuohilauma, jota ohjailee paimen, lisänimeltään "aasi" ja hänen koiransa. Lauma kulkee varsin vapaasti ja välillä niitä pyörii ihan tuossa hotellin takana. Nyt näimme paikallisuutisista, että paimenta oli puukotettu ilmeisesti tappamistarkoituksessa sen vuoksi, että lauma oli käynyt laiduntamassa jollain palstalla, jonka omistaja viljeli siinä perheensä elantoa. Tähän saakka rinnakkaiselo on sujunut rauhanomaisesti.

25.10 2012 Villa Ranunculus

Syksystä näyttää tulevan aika lailla toisenlainen kuin vuosi sitten. Useita sateita on kulkenut tästä yli, viime torstain lentopallo oli peruutettava ja samoin kävi tänään. Ja kun vettä tulee taivaalta, sitä tulee paljon! Kaduilla ja pihoilla on paljon vettä, mutta vielä ei ole otettu saappaita esiin. Ehkä myöhemmin tänään? Ennusteiden mukaan sadetta jatkuu vielä huomisenkin päivän ja vasta sitten kirkastuu. Saavatpahan ainakin kukat vettä. Ja appelsiinit alkavat kellastua. Hyvään suuntaan ollaan menossa!

Kohtalaisen ahkera espanjan kielen opiskelu on selvästi tuottanut tulosta, ja aikaisempaa suuremmalla itseluottamuksella uskaltautuu keskustelemaan paikallisten kanssa. Mutta kyllä aika usein joutuu vielä vaihtamaan "kuuntelen kyllä, mutten ymmärrä" - asemaan kun puhe nopeutuu, eikä paljastavia avainsanoja erota nopeasta papatuksesta. Ja sitten tuli paha takaisku: Ilmoittauduimme rohkeasti II-tason kielikurssille täkäläiseen "työväenopistoon". Ja heti aloitettiin espanjan kielen verbien kummallisilla muodoilla, joita tuetaan termein, jotka eivät millään taivu suomeksi. Milloin täytyy käyttää yhtä imperfektiä kun tekeminen ei enää jatku, ja milloin toista kun tekeminen kyllä alkoi ja päättyi, mutta tapahtui aikaikkunassa joka jatkuu edelleen?? Ja sitten konditionaalit!! Kysyimme eräältä espanjankieltä taitavalta suomalaiselta neuvoa, ja hän kertoi, että ihan hyvin ilman niitäkin pärjää! Täytynee siis keskittyä perussanaston laajentamiseen ja yksinkertaiseen kielen käyttöön. Ja kun yrittää, saa kyllä sympatiaa paikallisilta ihmisiltä. Muistoni Ra nskasta ovat ihan erilaiset!

Pauli käväisi Lontoossa ja oppi taas kuinka matkailu avartaa. Paluumatka Madridin kautta Malagaan viivästyi sumujen ja muiden asioiden takia niin, että kun lähtö hotellista Lontoossa oli kello 05.30, voitiin kotona aloittaa iltapala vasta pitkälti puolenyön jälkeen! Tulivatpahan lentokenttien terminaalit tutuksi. Ei kaikki kuitenkaan ollut ikävää: Malagan lentokenttäbussi kiiti kuin viimeistä päivää kohti linja-autoasemaa, ja mieleen tuli, yrittääköhän kuski jotain kansainvälistä ennätystä. Hidastustöyssytkin hoituivat niin, että perä tuskin ehti vielä maahan ennen seuraavaa hidastustöyssyä. Mutta perillä syy selvisi: Barcelona pelasi parhaillaan Chelseaa vastaan jalkapallossa! Ja sitä piti päästä seuraamaan. Säästynyt aika ei mennyt hukaan: Linja-autoaseman lähellä olevassa baarissa sai laajakangastelevisiosta seurata toista puoliaikaa ja samalla muistutella mieliin, kuinka hyvää espanjalainen olut onkaan!

 

Syksyn toinen

Kesä tuntuu jatkuvan lamasta huolimatta

Ilmat ovat edelleen hemmotelleet täällä olijoita. Ihan pahin kuumuus on ilmeisesti ohi, aamuisin tuntuu jo vuorilta viileämpää henkäilyä eikä iltapäivän kuumimpanakaan aikana ole mitenkään painostavan lämmintä. Ja kun menee rantaan, käy mereltä virkistävä ja raikas tuulenhenkäys. Kertaakaan emme ole tarvinneet talossa jäähdytystä. Kyllä tämä täkäläinen talonrakennustaito näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta on ilmeisesti kohdallaan. Paksut kiviseinät toisaalta torjuvat kuumuutta ja toisaalta varastoivat viileyttä yöltä.

Nerjassa pidetään parhaillaan karnevaaleja, emme oikein tiedä miksi, mutta tilaisuus kulkee nimellä Feria de Nerja, Nerjan juhla. Juhla jatkuu keskiviikosta viikonloppuun, kaikki virastot ovat kiinni, kaupat auki vain muutamia tunteja aamupäivällä ja koko yön kumisee bassokaiuttimien jytke vaikka matkaa meiltä riemukentälle on lähes 5 km. Enpä haluaisi asua alakaupungissa nyt! Ainakaan ilman kuulosuojaimia. Möykettä on nyt kuulunut joka yö aamuviiteen. Emme ole osallistuneet juhliin, tänään yritimme kulkuetta katsomaan, mutta ilmeisesti aika oli väärä emmekä viitsineet jäädä odottamaan. Huomenna kyllä suunnittelemme menoa Cuevalle, jossa japanilainen kuoro pitää konsertin.

Suomalaisia on pikku hiljaa ilmestynyt näköpiiriin, tänään menemme ulos syömään yhden yksinäisen kanssa, eilen olimme uimassa toisen yksinäisen kanssa ja maanantaiksi yritämme jo rekrytoida lentopallopeliin tarvittavan määrän suomalaisia rannalle.

Ajanklohtainen kysymys on tietenkin Espanjan taloudellinen tilanne. Joskaan siitä ei täällä pidetä yhtään samanlaista möykettä kuin Suomessa. Jotenkin tuntuu, että suomalaisessa mediassa siitä pääsi tulemaan itseään suurempi juttu. Merkkejä huonosta taloudellisesta tilanteesta on kyllä näkyvissä: esimerkiksi hotellien hinnat tuntuvat tippuvan koko ajan, viimeinen tarjous lähihotellista on jo 30 E huone/yö ja hotelli on sentään aika tasokas! Myös rannalla ja kaupungissa tuntuu siltä, ettei etenkään englantilaisia ole yhtä paljon kuin viime vuonna. Ravintolanpitäjä rannalla valitti, että lapsiperheet eivät enää käy heillä syömässä lounasta niinkuin entisinä aikoina vaan ovat varanneet kaupasta itselleen eväät ja juomiset. Saa sitten nähdä, miten julkisten menojen leikkaus tulee talven mittaan näkymään.

Mitään rohkaisevia uutisia taloudellisen toimeliaisuuden viriämisestä ei tunnu tulevan. Mutta samaan aikaan täällä vakituisesti asuvat kertovat, ettei jokapäiväisessä elämässä ole mitään muuttunut. Ja kyllä kaupat olivat ennen ferian alkua tupaten täynnä, samoin parkkipaikat. Täältä katsoen voi ehkä tilanne olla sellainen, että kun kaikki hinnat ovat yleisesti laskusuunnassa ja turisteja ulkomailta puuttuu, ovat espanjalaiset itse tulleet tänne lomailemaan. Ulkoilupolullakin vastaan tulijat ovat lähes kaikki espanjalaisia, mitä nyt jokunen eläkeläispariskunta Pohjoismaista tai Hollannista silloin tällöin.

Ilokseni näin myös ensimmäisen vuorikauriin. Ei pelännyt minua, koiraa kylläkin.

6.10, Nerja, Maro

Taas täällä! Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, lämpöä on n. 25 astetta ja ajoittain mereltä käy hentoinen tuulenvire, joka tuntuu iholla hyvältä. Ei ihme, että jo foinikialaiset tykkäsivät tästä alueesta.

Tullessa ajoimme Murcian kautta Granadaan, ja sieltä etelään rannikolle ja kotiin. Kun sininen meri tuli ensi kertaa edessämme näkyviin, emme malttaneetkaan kääntyä rannikkoa pitkin menevälle valtatielle vaan jatkoimme suoraan merta kohti, kunnes saavuimme Salobrenan hiekkarannalla olevaan pikkukahvilaan. Tarjoilija muisti meidät edellisiltä vuosilta.

Murcian alueella saimme tuntumaa aluetta viikko sitten piinanneesta tuhotulvasta. Tulva oli vienytmennessään paitsi puistoja, teitä ja siltoja, myös 11 ihmistä. Onneksi Nerjan alue säästyi pahimmalta, näkyi toki syviä veden syövyttämia uria teiden poikki, mutta rakenteet olivat paikallaan. Pahimmat sateet olivat olleet paitsi Murcian alueella idässä, myös Fuengirolan alueella lännessä, mutta tämä alue oli jäänyt hieman väliin. Tosin täälläkin oli vuorokaudessa satanut 100 mm.

Talo oli "kesähtinyt" (=talvehtinut, mutta kesällä) oikein hyvin ja puutarha oli hienossa kunnossa. Jose oli tehnyt hyvää työtä ja kävi vielä kädestä pitäen näyttämässä miten liikakasvut pitää nyppiä ja teroitti, että se on tehtävä usein, korkeintaan viikko saa olla väliä. Muuten kasvu ryöpsähtää liian voimakkaaksi ja osa kasveista tukehtuu. Yön kuningattaressakin oli lupaavat nuput, mutta ensimmäinen kukka karkasi meiltä, vasta aamulla huomasimme, että kukinta oli tapahtunut yön aikana ja iso kukka jo lakastunut. Mutta onneksi lisää näyttää olevan tulossa.

Myös hedelmäpuut näyttävät voivan hyvin, appelsiineista tulee taas iso sato ja tällä kertaa sitruunoitakin on luvassa omassa puussa ylikin oman tarpeen.

Kävimme myös tutkimassa luonnon tilaa ja tulvien jälkiä Tejedan puistossa. Kuljimme luolilta johtavaa rotkoa ylöspäin tavoitteenamme usein käyttämämme kääntöpiste, missä rotkosta voi nousta pois ja päästä läheiselle polkutielle. Virtaavan veden jälkiä näkyi, mutta muutoin kaikki luonnossa vaikutti olevan ennallaan. Maa oli kuitenkin kosteaa ja tämä lienee syynä siihen, että jonkin matkaa kuljettuamme törmäsimme villisikojen aiheuttamiin kaivantoihin. Ne tuntuivat nopeasti lisääntyvän ja olivat ilmeisesti aivan tuoreita, ehkä edelliseltä yöltä. Päätimme kääntyä takaisin. Kolmesataa kiloisen villisian kohtaaminen kun poikaset ovat mukana, ei vaikuttanut yhtäkkiä niin kovin mielenkiintoiselta, ja kun ei koirakaan hinkunut eteenpäin, käännyimme takaisin.

Tarkastimme myös Maron hiekkarannan. Ranta oli hienossa kunnossa ja vesi lillutteluun sopivan lämmintä. Pitää vain muistaa aina ottaa hellehatut mukaan.

Nyt onkin sitten edessä mielen ja elimistön mukautuminen. Juoda täytyy enemmän kuin kotimaassa, ja pääsääntöisesti oikeita aineita. Syödä taas pitäisi vähemmän, mutta kun noita herkkuja on! Eilenkin kuumensimme ison grillin ja siinä paistuivat isot kimpaleet niilin ahventa ja jättiläiskatkarapuja ja alaosastossa savustui lohi. Lämpimän illan pimetessä on ylellistä syödä patiolla hyvin ja juoda paikallista valkoviiniä, joka kyllä pärjää muun maailman kilpaileville tuotteille.

Vienee jonkin aikaa ennenkuin elämä taas vakiintuu. Tuttuja suomalaisia on jo kohdattu ja kuulumiset vaihdettu. Lentopallojoukkuetta ei kuitenkaan vielä tänään saatu kasaan. Katsotaan sitten ensi viikolla.

Kesätauolle

Tämä sivu kirjoitetaan jo kotiinpaluun jälkeen. Paluumatka tehtiin autoillen Euroopan läpi. Kolmetuhatta kilometriä, kyllä siinä ajettavaa riittää. Reitin valinnassa määräävä tekijä oli tavaroiden vienti Lausanneen, mutta yritimme toki ajoittain välttää yksitoikkoista moottoritieajamista. Nousimme Granadan ja Jaenin kautta Albaceteen ja siitä pienehköä tietä Requenaan. Utielista löytyi tienvarsihotelli, johon koirakin kelpasi. Telkkarissa oli parhaillaan menossa liigan päätösottelu Real Madrid vastaan Atletico. Henkilökunta ei meinannut irrota telkkarin katselusta ennenkuin emäntä tuli paikalle komentamaan "poikia". Söimme illallisen (menu del dia) ja vaikka ruoka olikin vain keskinkertaista, oli lasku yllätys: 41.60 sisältäen illalliset, pullon viiniä ja huoneen yöksi!
Seuraava yö olikin sitten jo Ranskan puolella Fasthotel Chanberyssä. Lauantain olimme Lausannessa, ja koska sielläpäin ei koiria hotelleissa suvaita, palasimme yöksi Ranskan puolelle Colmariin, josta taas löytyi Fasthotel. Siitä ajelimmekin sitten sunnuntain kuluessa Travemunden lautalle. Lauttalipun hinta vaan oli aikamoinen yllätys: kun vuosi sitten sama hytti ja sama autopaikka maksoivat siinä 400 Euron nurkilla, oli hinta nyt 780 Euroa. Ei taida inflaatiokaan selittää tätä eroa! Täyttynee ottaa yhteyttä Finlinesiin ja kysellä vähän tuota hinnoilltelupolitiikkaa.
Suomi teki parhaansa osoittaakseen hyvät puolensa kun saavuimme rannikolle. Aurinko paistoi lämpimästi, meri kimalteli saarten lomassa ja luonto oli heräämässä kesään.
Nyt blogi jää kesätauolle. Toivottavasti palaamme asiaan lokakuun alussa.

Loppusuora häämöttää

Maanantaina saimme juuri ja juuri vielä lentopallojoukkueet kasattua ja selvitettyä, kellä jää eniten kehitettävää kesän aikana. Tosin ennakko-odotus on sellainen, että kesän aikana taannutaan niin paljon, että syksyllä taas aletaan samasta taitotasosta kuin viime syksynäkin. Ohessa kuva, josta nykyinen taitotaso selvästi näkyy (?).

Kovin tuulisen ja viileän jakson jälkeen tuli lopulta lämmin. Aamun viileydessä voi vielä pitää pitkähihaista vaatetta, mutta vartissa aurinko alkaa jo paahtaa niin, että on vähennettävä vaatetusta. Puutarhuri Jose kävi katsastamassa työmaansa tuleviksi kuukausiksi. Omanarvon tuntoinen kun on, moitti monista virheistä, joita puutarhassamme oli tehty talven aikana kun hän ei ollut....No, hyvin nuo kasvit ovat kasvaneet ja kukkineet, saas sitten nähdä miltä tilanne syksyllä näyttää. Hankimme automaattikastelijatkin jotka kyllä toimivat ihan OK, muttei oikea puutarhuri tietenkää sellaista voi käyttää, kuulemma ruukun reunat jäävät kuivemmiksi kuin keskusta!!

Auto odottaa katsastusta, aika on huomenna, toivottavasti kelpaa. Uudet renkaat piti hankkia, kun edelliset olivat ihan "roto", aurinko oli kuivattanut ne pahoille pykimille ja sisäkumi näkyi sieltä täältä. Paahteen vähentämiseksi autokatoksen katto ja portti päällystettiin aidolla andalusialaisella katajarisukimpuista kudotulla matolla, ihan hyvän näköinen siitä tuli, toivottavasti ei tuuli vie mennessään.

Loppuviikolla tähtäämme vielä pakkaamisen ohella rantaelämään, kanotti odottaa nuorisoa valmiina lähtöön ja kelit rannalla senkuin paranevat. Aleksi on tulossa kylään ja täytyy totutella täkäläiseen elämänmenoon.

Saas nähdä tuleeko paluumatkan autoajosta kovin helteinen. Palaamme Sveitsin kautta, joten kyllä siellä viileääkin voi vielä tulla vastaan. Toivotaan kuitenkin, että kotimaasta lumet ennättävät sulaa, autossa kun on kesärenkaat!

Kevvään oikkuja

Jos on Suomessa ollut takatalven tuntua, on sitä saatu maistaa täälläkin. Uutisissa Sierra Nevadan hiihtokeskuksen virkailija valitti, ettei hommia ole saatu pyörimään kun lunta tuli kerralla niin paljon. Itse kävimme sunnuntairetkellä ja ajoimme vanhaa roomalaisten alun alkaen rakentamaa tietä Amunecarista Granadaan yli vuorten. Vuorten pohjoispuolella jouduimme kovaan rae- ja räntäsateeseen. Eräs toinen ryhmä oli käynyt Alpujarrahin puolella yrittäen Treveleziin kuuluja kinkkuja ostamaan. Piti kääntyä takaisin, kun maa meni valkoiseksi ja tiet lumisiksi.
Rannikollakin oli vimmattu tuuli. Merellä vesi kohosi tuulen mukana satoja metrejä leveiksi vesiseinämiksi jotka kulkivat kilpaa suurten aaltojen kanssa. Lentopalloakin yritettiin pelata, mutta eihän siitä mitään tullut. Tuuli vei pallon. Ja myös läheisen rantaravintolan peltikaton.
Tuulista on jatkunut nyt jo toista viikkoa, eikä ennusteiden mukaan loppua ole vielä näkyvissä. Kun tuuli iltapäivällä vähän hellittää, on onneksi heti lämmintä, nytkin reilusti yli 20 asteen. Ja yöt ovat olleet aika lämpimiä.
Puutarhassa on tehty kevätsiivousta tulevaa kesää ajatellen. Että olisi vähän vähemmän tehtävää. Iso hibiscus portin vieressä sai kyytiä, se oli kasvanut pahasti vinoon ja nyt toivotaan, että uudiskasvusta saataisiin suorempi. Myös jasmiineja on leikattu ja vieläkin on varaa, niin että muoto jotenkin säilyisi. Kasvu on varsin nopeaa, viikottain on leikattava rönsyt ja "suckerit" jotka usein ovat ehtineet jo puolimetrisiksi edellisen leikkauksen jälkeen. Kesällä tahdin pitäisi vaimentua. Saa sitten nähdä.
Auton huolto ja katsastus jätettiin koemielessä suositellun korjaamon huoleksi. Saas nähdä miten käy. Kun kävin valittamassa, että air-bag valo palaa ja kehottaa huoltoon, oli diagnoosi heti selvä: täytyy tarkistaa kuljettajan puoleisen istuimen alla olevat piuhat. Ilmeisesti Rellussa on ihan oma sähköfilosofiansa. Liekö siitä tullut hokema, että Rellussa pitää aina olla yksi vika päällä. Täytyy totutella. Kun se on muuten niin mainio ajettava, ja parin viikon välein tarvittava tankkaus maksaa vain puolet siitä, mitä toinen auto vaatisi.
Espanjan kieli alkaa jo jonkin verran orastaa, välillä tuntuu oikein mukavalta kun saa asioita toimitettua uudella kielellä. Sitten taas tulee tilanteita, jolloin ei ymmärrä juuri mitään, eikä saa mitään kunnollista sanottua. Täytyy jatkaa harjoituksia!
Moni suomalainen on jo lähtenyt takaisin Suomeen kesälaitumille ja loputkin tekevät suunnitelmia. Lentopallo loppuu kohta ja omissakin ajatuksissa pyörii jo koti-Suomi.

Pääsiäinen ja muita puuhia

Kesken kevään kohinan saapui kylmä tervehdys jostain pohjoisesta. Kova länsituuli puhalteli pitkin päivää ja keräsi pilviä vuorten päälle, jotka sitten estivät auringon täyden paisteen. Seuraus: kovasti kylmältä tuntui, osa kääriytyi toppatakkeihin ja aamulla näkyi vuorilla uutta lunta! Ei tehnyt mieli uimaankaan. Onneksi sää tästä ennusteiden mukaan palautuu normaaliksi lähipäivinä.

Huolimatta viileästä ilmasta vilkastui rantaelämä kovasti pääsiäisviikon kunniaksi. Ei tahtonut enää iltapäivällä löytyä koloa parkkipaikoilta, että olisi päässyt jätskikahveille. Ja illalla ravintolatkin olivat varsin täynnä. Ilmeisesti suuri osa turisteista on muualta Espanjasta tänne loman viettoon tulleita. Saa siitten nähdä, kuinka paljon ensi viikolla hiljenee kun pyhät on ohi.

Onkohan Suomessa jo terassikausi alkanut? Täällä se onneksi jatkuu pienistä taka-askelista hu0limatta.

Vaikka pääsiäinen on täällä tärkeä juhla, olivat useat kaupat auki pitkäperjantaina ihan kuin arkena. Kyllähän kauppiaan pitää silloin yrittää, kun ostajia on liikkeellä.

Pääsiäinen on tietenkin suuri uskonnollinen tapahtuma. Nerjassa se alkoi viime sunnuntaina lasten kulkueella. Ermitas-kirkon edessä siunattiin oliivipuun oksia, joita kanten lapset kulkivat kaupungin halki. Mukanaan monilla oli erilaisia plakaatteja, joihin oli tallennettu uskonnollisia mietteitä.

Keskiviikkona oli ensimmäinen varsinainen kulkue (muualla Espanjassa ja Andalusiassa on ollut näyttäviä kulkueita jo maanantaina ja tiistaina), torstaina olimme itsekin paikalla todistamassa tapahtumaa. Valtavien aiheeseen liittyvien, upeasti koristeltujen ja kynttilöin valaistujen lavojen ilmestyminen hitaasti kirkon ovesta musiikin tahdissa huojuen, oli kyllä hyvin vaikuttavaa. Ensimmäinen lava, jota yksi veljeskunta kantoi, esitti ristiä kantavaa Jeesusta ja toinen itkevää Mariaa. Kirkon edessä esilaulaja lauloi asiaan kuuluvat tekstit sävelellä, joka kyllä meikäläisen korvaan toi mieleen minareetin tornista kaikuvan kutsun rukoukseen. Mini-intervallit ja arabialainen asteikko kuuluvat ainakin täällä asiaan.

Perjantaina oli uusi kulkue, jonka koreografia muistutti jossain määrin Roomassa tapahtuvaa ristin tie-kulkuetta. Tänään lauantaina on välipäivä, ja huomenna on riemukulkue keskellä päivää ja siihen juhlallisuudet (ja helmikuussa alkanut paasto) päättyvät.

Meillä suomalaisilla oli myös omaa ohjelmaa. Keskiviikkona oli Anteron kotona ”pianobaari” jossa viihdyttiin ja syötiin ja juotiin hyvin. Perjantaina oli suomalaisten taiteilijoiden näyttelyn avajaiset ja ensi viikolla on vielä luvassa suomalainen konsertti kulttuuritalolla. Aika hyvää, ottaen huomioon, ettei suomalainen väestö täällä niin monilukuista ole (nyt lienee paikalla 50-100).

Vaalit lähestyvät, ja muutakin tapahtuu

Alkuviikolla oli lentopallossa tietty sävy, kun kaksi avainpelaajaa pelasivat viimeistä kertaa ennen Suomeen paluutaan. Antti pelinjohtajana ehdotti, että lähtiäislahjaksi voitetaan heidät 5-0. Onneksi ei ihan niin käynyt vaikka taisteluhenki olikin välillä katkolla (olin hävinneiden puolella).
Osa suomalaisista on siis jo lähdössä kotimaahan kevättä katsomaan, sitkeimmät sinnittelevät vielä huhtikuun. Säät senkuin lämpenevät, tulevalla viikolla pitäisi jo yölämpötilankin kiivetä lähelle 15 astetta.
Huolimatta väen vähenemisestä, sosiaalisella puolella on edelleen vilkasta. Saadaan juhlia syntymäpäiviä, vieraita käy monilla ja virallisella puolella on edessä paikallisvaalit (Vai pitäisikö sanoa maakunvavaalit. Merkillistä kyllä, Andalusia saavutti nykyisen asemansa muiden "osavaltioiden" joukossa vasta vuonna 1980. Syynä pitkään viiveeseen oli kuulemma se sitkeä taistelu, jolla Andalusian maakunta osallistui sisällissotaan hävinneiden puolella, ja Francon aikaiseen liikehdintään.)
Ja heti perään alkaa Semana Santa, pääsiäisviikko, monine juhlineen, kulkueineen ja muine tapahtumineen. Se on vuoden suurin rituaalitapahtuma Espanjassa, tärkeämpi kuin joulu. Sitä ennen Nerjassa on flamenco-konserttien sarja. Olemme menossa kuuntelemaan.
Pikku hiljaa myös espanjan kieli alkaa tarttua, vaikka uskomattoman hidas se prosessi on ollut. Liekö iällä jotain tekemistä? Eilen onnistuin jo puhelimessa perumaan aikaisemmin tekemäni varauksen auton huollolle vaikka kaikki tapahtui kokonaan espanjan kielellä. Vaikka lauseita muotoutuukin päässä ja sanoja tarttuu sieltä täältä, käy kyllä vielä useimmin niin, että kun pitäisi sanoa jotain asiaa, ei mitään tunnu tulevan mieleen. Ehkä, jos on oikein kärsivällinen, lopulta alkaa oikeasti pärjätä. Espanjalaiset ovat kyllä hyvin mukavia, he tuntuvat antavan arvoa sille, että yritetään puhua, eikä sellaista koppavuutta, jota joissakin maissa on saanut kokea, täällä tapaa lainkaan. Suomalaisesta tuntuu myös mukavalta, kun bussipysäkin ohi kulkiessa vaihdetaan tervehdykset vaikkei oltaisi aikaisemmin nähtykään. Ja tietenkin kadulla ja teillä vastaan tullessa moikataan.

Jokohan nyt on kesä?

Ilmat ovat lämmenneet kovaa vauhtia, nyt pitää jo kulkea shortseissa ja muistaa ottaa aurinkohattu mukaan kun lähtee kaupungille. Meri on uimakelpoinen ja rannat alkavat täyttyä auringonpalvojista.Tosin vieläkin näkee tilanteita, joissa bikineihin tai shortseihin pukeutunut pariskunta kohtaa kadunkulmassa toppatakilla ja karvasaappailla varustautuneen pariskunnan. Saas nähdä, kumpi joutuu antamaan periksi!

Appelsiinit loppuivat omasta puusta ja piti käydä ostamassa paikalliselta farmarilta, joka myy tuossa Maron kylän alapuolella olevalla pellolla omia tuotteitaan, joihin kuuluu myös valtavia uusia perunoita, avogadoja, sitruunoita, tomaatteja, juureksia, polttopuuta ja kaikenlaista muutakin mitä pikku viljelmä tuottaa. Hinnat ovat edelleen varsin sopuisia, appelsiinikassillinen maksoi pyöreät 2 Euroa. Mutta kuulemma hinnat tulevat nousemaan nopeasti, kunhan virallinen matkailukausi parin viikon kuluttua alkaa. Silloin ei enää saa koiria ottaa hiekkarannoille, Tejedan puistoon menevä autotie suljetaan muilta kuin virallisilta ajoneuvoilta ja viimeisetkin vielä suljettuina olevat ravintolat avaavat ovensa, monet sisältä talven aikana uudistuneita.

Olimme vieraiden kanssa Ayo-nimisessä ravintolassa syömässä kuuluisaa lammasta. Se valmistetaan aina torstaisin niin, että annokset alkavat olla valmiina noin klo 13 aikaan. Koska annosten herkullisuus on laajalti tunnettu myös paikkakuntalaisten keskuudessa, tahtovat annokset loppua jo tunnin sisällä, joten paikalle on hankkiuduttava ajoissa. Ja olihan se hyvää! Paikan omistaa sama mies, Antonio, joka on rakentanut uudelleen Acebuchalin pikku kylän vuorille (olen kirjoittanut siitä aikaisemmin). Mies on kaiken lisäksi yksi niistä pojista, jotka 1950-luvulla löysivät Nerjan tippukiviluolat. Ravintola on ilmeinen menestys, se mainitaan positiivisesti kaikissa retki- ja matkaoppaissa ja tuntuu iltapäivisin olevan aika täynnä. Lampaan lisäksi toinen erikoisuus on herkullinen paella, jota valmistellaan suurissa paellapannuissa avotulella. Ruokaa saa hakea lisää niin paljon kuin ruumis ottaa vastaan.

Kasvit alkavat myös heräillä. Puutarhassa kukkivat orkideoiden lisäksi innokkaasti hibiscukset ja freesiat pienemmistä puhumattakaan. Peipponen laulaa metsässä, mutta siellä on yleisesti ottaen paljon hiljaisempaa kuin suomalaisessa metsässä keväällä.

Olemme yskiskelleet jo parisen viikkoa, sitä tuntuu olevan liikkeellä niin täällä kuin kuulemma siellä Suomessakin. Kyllä se kuitenkin häipyy, kunhan saadaan tuo rantaelämä kunnolla alkuun.

Paulin lentopalloiluun tuli pieni tauko. Ensiksi kipeytyi vasemman olkapään pallonivel (vanha vaiva) eikä vasen käsi noussut ylös kuin nostamalla oikealla. Lentopallon peluu olisi ollut hankalaa. Kun se lopulta tokeni sen verran, että peliä pääsi kokeilemaan, sattui kentällä ”fyysinen kontakti”, joka aluksi tuntui ihan merkityksettömältä, mutta parissa päivässä vamma ilmoitti todellisen luonteensa: oli kylkiluu ilmeisesti antanut periksi ja kasvattaa nyt luukaulusta murtumakohtaan. Eiköhän sekin pian ole taas pelikunnossa.

Mäntykulkuepistiäisetkin ovat kovasti liikkeellä:

Kevätretkiä ja remontin tekoa

Mennyt viikko oli kiireinen. Vanhan rapistuneen maalin rapsutus oli saatu päätökseen ja tasoitteella tehtiin pohjasta tasaisempaa jälkeä. Ei tullut täydellistä, mutta sehän on vain hyvän vihollinen. Ja lisäksi oli tekijälleen ensi kerta kun yritettiin suuria pintoja. Sitten viimeistely kahdella maalikerralla ja ihan siistiähän siitä lopulta tuli. Myös sisätiloissa tehtiin hieman ehostusta ja takapihan muuriin ripustettiin Frigilianasta ostettuja hienoja keramiikkavaaseja ja lautasia.
Perjantaina Pauli toteutti pitkän tähtäyksen suunnitelman ja teki ryöstöretken kalakauppaan. Saaliina kolme komeata pihviä isosta mustekalasta (esp. paton), kohtalaisen kokoinen tuore turska sekä puoli kiloa upean kokoisia katkarapuja. Parin kilon paketti maksoikin melkein 14 Euroa!
Koko iltapäivä meni keittokirjoja tutkaillessa ja kokeiluja tehden. Ja sitten illaksi valmistui sepia-pata johon oli kuutioitu 15 min keitettyjä mustekalan fileitä, sipulia, valkosipulia ja nämä kypsyteltiin runsaassa oliiviöljyssä, kunnes sekaan lisättiin viiniä, perunan kappaleita, tomaattien kappaleita sekä viimeksi pitkällisen hiljaisella tulella tapahtuneen kyspyttelyn jälkeen herneet. Ihan hyvää. Toinen ruokalaji oli turskaa pil-pil. Se meni vähän mössöiseksi, ei turskan liha oikein tahtonut pysyä kasassa. Kyllä perinteinen katkarapu-pil-pil onnistuu paljon paremmin. Ruokaa oli niin paljon, että ähky tuli vastaan jo puolivälissä, ja ruokaa jäi vielä runsaasti tulevillekin päiville.
Sunnuntaina oltiin Juhan ja Kristiinan kanssa retkellä Maron tornin takana olevalla hiekkarannalla. Sinne johti aika hankala polku, sauvat olivat hyvään tarpeeseen ja Juha oli varautunut myös köydellä, jos olisi oikein jyrkissä paikoissa tarvittu turvaköyttä. Mutta hyvinhän tämä "nuorisojoukko" selvisi niin sinne kuin takaisin. Paikka oli upea, meri oli tyyni, kalaparvet silloin tällöin rikkoivat pinnan. Vesi oli uimalämmintä ja koko ranta oli yksin meidän! Mukaamme lyöttäytyi myös vieras koira, joka tuntui tykkäävän retkestä yhtä lailla kuin me muutkin. Iltapäivällä kävimme palkitsemassa itsemme hyvällä ruoalla rantaravintolassa.
Illalla kävimme vielä ihailemassa auringonlaskua. Meri henki lämmintä. Kesä on tulossa!

Kevät tuli että paukahti!

Lauantaina pitkän linjan täkäläinen ilmaantui lentopallokentälle shortseissa. Hän kertoi, että mittarissa oli ollut aamulla yli 10 astetta, ensi kerran sitten tammikuun 18 päivän. Ja tuollainen aamulämpötila kuulemma kertoo kevään saapuneen. Ja oikeassa hän oli. Sunnuntaina aamulämpötila oli jo 13 astetta, hiekkaranta täynnä auringonpalvojia ja itsekin piti vaihtaa shortseihin ja t-paitaan. Iltapäivällä meni varmaankin 20 astetta jo rikki ja aurinko on hyvin lämmin, miltei kuuma.

Eilen paukkui taas niin, ettei koiran kävelyttämisestä meinannut tulla mitään. Vielä illalla se hakeutui kotonakin lähes syliin. Pauketta jatkui aamukolmeen. Syynä olivat tietenkin taas karnevaalit. Tällä kertaa ne olivat Maron kylän omat. Niihinkin kuului paraati, ilotulitus, aamuun jatkuva juhliminen ja kalan polttaminen (muttei hautaaminen mereen kuten Nerjassa tehtiin). Aika hyvä vauhti otetaan paastokauden varalle.

Kävimme retkellä Comareksen kaupungissa. Se näkyy kymmenien kilometrien päähän korkean vuoren valkoisena lakkina. Aluksi luulimme, että vuorella on lunta, mutta opimme, että kyseessä on vuoren huipulle rakennettu andalusialainen kylä, jonka erikoisuutena ovat etanat. Herkullisia mutta kalliita varoitti opettajamme. Emme kuitenkaan jääneet syömään, täytynee tehdä se joskus toiste. Kun ajoimme autolla ahtaita kylän kujia aina vain ylöspäin (turisteille varatut parkkialueet olivat jo aikaa jääneet taakse) savuimme siistille pienelle aukiolle aivan kirkon vieressä. Ketään muita ei näkynyt, muutama parkkeerattu auto kylläkin. Kirkon ovi oli kiinni, mutta sensijaan kuin taikaiskusta aukeni muutaman talon ovi ja seniora tuli tervehtimään ja halusi näyttää ”asuntoaan” sisältä. Pian kävi ilmi että olihan heillä muutakin mielessä, eteiseen oli kasattu laatikoihin manteleita, viikunoita kasviksia ja itse tehtyjä herkkuja joita tietenkin piti ostaa. Tuli siinä suoritettua vähän kannatusmaksuakin, mutta eipä syyttä: kylä sijaitsee yli 700 m korkeudessa kartiomaisen vuoren huipulla. On siinä vääntämistä, kun paikalliseen minimarkettiin tuodaan tarvikkeita. Nousu tuntui aika ajoin jopa autollekin olevan kova paikka. Ehkä kylässsä näkemämme monet muulit hoitavat huoltoliikenteen.

Eivätkä olleet asukkaatkaan sieltä nuoremmasta päästä. Ilmeisesti kaikki Espanjan nuoret työttömät (nuorten työttömyysprosentti on virallisesti yli 47%!) ovat menneet jonnekin muualle, näissä kylissä pelloilla ja toreilla tuntuvat ahertavan vain kypsään ikään ehtineet.

Kun palasimme Nerjaan tulimme taas vakuuttuneeksi, että vaikka muualla Espanjassa voi olla vaikeaa taloudellisesti, on turismi ilmeisesti sittenkin aika turvallinen tulon lähde täälläå Andalusiassa. Kaikki rantaravintolat olivat taas tupaten täynnä, ja ravintolan ruokalistaltakin olivat miltei kaikki ruokalajit jo päässeet loppumaan vaikka oli vasta alkuiltapäivä.

Tänään, maanantaina, olin pelin jälkeen uimassa meressä. Ei ollut mikään shokkihoito, ihan sopivaa vettä kevätuinnille. Ja oli siellä muitakin. Kirsti oli Malagassa naisten kanssa "humputtelemassa" ja itse maalasin taloa. Alkaa olla siistimmässä kunnossa.

Huomenna on taas juhlapäivä: Andalusian päivä. Luvassa lienee ilotulituksia, ehkä karnevaali-kulkueitakin. Saas nähdä onko sitten keskiviikkona jonkinlainen sammuttelupäivä. Täällä kun tuntuu sellainen olevan tapana juhapäivien jälkeen.

Pihalla kukkivat orkideat, samoin metsässä. Muutkin kukat ovat virkistyneet.

Maro, pieni kylä Andalusiassa:

Maro on omaleimainen pikku kylä Espanjan etelärannikolla n. 50 km Malagasta itään. Asukkaita n 800, kesällä enemmän. Rakenne on tiivis ja perinteiden mukainen, kirkon ympärile ryhmittyneitä valkoisiksi maalattuja taloja koristeellisine portteineen ja punatiilisine kattoineen. Rannalle on matkaa muutama sata metriä. Ympäröivien peltojen halki virtaa vuorilta johdettua kirkasta vettä, joka lopulta putoaa 50 m matkan komeana putouksena alas Välimereen. Läheisellä töyräällä seisoo tuhat vuotta vanha kivitorni osana rannikon puolustautumista merirosvoja vastaan.

Tänä päivänä Maro tunnetaan parhaiten kylän yläpuolella olevasta suurista tippukiviluolista. Kylän pojat löysivät ne 1950-luvun lopulla etsiessään lepakkojen asuinpaikkoja . Luolasto on valtava, Euroopan suurin lajissaan ja suurimpaan ”saliin” on rakennettu suuri katsomo vuosittaisen musiikkijuhlan tarpeisiin. Se on ollut asuttuna ammoisista ajoista lähtien ja uusia arkeologisia löytöjä tehdään edelleen tänäkin päivänä. Aivan äskettäin saatiin kalliomaalausten iäksi varmistettua 42000-45000 vuotta, siis lähes vanhimpia mistään löydettyjä. Tuolloin Pyreneiden niemimaa oli vielä paksun mannerjään peitossa, mutta ilmeisesti rannikolta löytyi sopivia asuinsijoja tuolloisille ihmisille, olivatpa sitten neanderilaisia tai nk. nykyihmisiä.

Alueen muista luolista on löydetty runsaasti merkkejä myös n 10000 vuotta sitten olleesta asutuksesta. Tuolloin ilmasto-olosuhteet olivat jo tyystin erilaiset, alue oli juuri kokenut nopean lämpenemisen, jään reuna vetäytyi pohjoiseen ja elinolosuhteet ilmeisesti paranivat ripeästi. Nykyihminen lisääntyi ja levittäytyi uusille seuduille. Maron alue oli ilmeisen sopivaa, paikallisen väestön lisäksi sinne tulivat foinikialaiset, roomalaiset, visigootit, muslimit, juutalaiset ja viimeksi kristityt. Nykyiset pohjoisesta Euroopasta aurinkoon tulevat turistit tai "muuttolinnut" ovat vain yksi vaihe pitkässä jatkumossa, joka osoittaa, että alue on oikein sopiva mukavaan elämään.

Maron nykyhistoria näyttää alkaneen silloin, kun Luis de Armengol-niminen markiisi rakensi kylään sokeritehtaan vuonna 1586. Osia siitä on vielä nytkin pystyssä. Samalla avattiin ensimmäinen tieyhteys vuorten yli Granadaan ja Sevillaan. Ei tuo tapahtuma tietenkään oikeasti aloittanut mitään uutta: hankkeen sijoittuminen Maroon kertoo vain, että alueella oli varmaankin maurien aikana harrastettu runsaasti sokeriruo'on viljelyä ja muuta elinkeinotoimintaa ja kyseinen markiisi oli ilmeisesti saanut alueen läänityksenä palkkioksi siitä, että oli onnistunut karkoittamaan tai tappamaan aluetta asuttaneet maurit ja juutalaiset. Sokerin tuotanto jatkui alueen tärkeänä elinkeinona vielä 1900-luvullakin. Tänä päivänä ei kuitenkaan näy merkkejä sokerituotannosta, vaikka ruokoa kasvaakin siellä täällä peltojen reunoilla. Sokeri on vaihtunut avogadoiksi, chirimoijiksi, appelsiineiksi, oliiveiksi ja ties vaikka miksi. Turismin merkityskin on suuri, luolasto on yksi Espanjan tärkeimmistä turistikohteista, johon vieraat tulevat käymään busseilla Malagasta, muualta Espanjasta ja muualta maailmasta.

Näin talvella Maro on melko hiljainen, yksi lähikauppa sulki juuri. Ei se kuitenkaan aivan kuollut ole, jouluna saatiin omat juhlatkin aikaan kulkueineen ja itämaan tietäjineen. Ja turisteja kävelee Nerjasta tänne tapakselle tai iltapäiväkahville kasvavin joukoin ilmojen lämmetessä. Tyypillinen talvisen iltapäivän tuokiokuva on kuitenkin joukko ikääntyneitä miehiä, jotka keppeineen istuskelevat pääkadun varrella ilmeisesti parantaen maailmaa, ja yhtä ikääntyneet naiset, jotka villatakeissaan kulkevat aurinkoista kadunreunaa edestakaisin varmaankin arvioiden elämän kulkua kylässä ja yleensäkin.

Vaikka asumisolosuhteet ovat Marossa lähes ihanteelliset ja turisteja ja ”muuttolintuja” varmaankin riittää tulevaisuudessakin, leijuu kylän yllä kuitenkin selvä uhkakuva: Väestö ikääntyy, nuoret muuttavat pois ja Espanjan taloudellinen ahdinko vaikeuttaa vielä jäljellä olevien elinkeinon harjoittajien mahdollisuuksia ylläpitää tarpeellisia toimintoja kylässä. Kylä on jo hallinnollisesti yhdistynyt läheiseen Nerjan kaupunkiin, mutta tarvitaanko vielä muutakin? Toivottavasti ei viiden tähden hotellia, jonka tulo tuhoaisi kylän idyllin.

Kylä voisi tarjota erinomaiset puitteet oikeaan ekomatkailuun: Pakettiin voisivat kuulua paitsi hienot ulkoiset puitteet rakentamattomine rantoineen, retkeilymahdollisuuksineen, korkeine vuorineen (viereiselle Cielon huipulle, 1509 m, satoi viime yönä lunta) ja terveellinen ja tuore lähiruoka, lähipelloilla kasvaa vaikka mitä. Kaiken voisi toteuttaa varsin pienellä hiilijalanjäljellä. Mallia voisi ottaa vaikkapa kylän liepeillä asustavilta lukuisilta ”elämäntapataiteilijalta”. He nukkuvat yönsä luolissa, saavat ruokansa joko kerjäämällä tai keräilemällä, hakevat juomavetensä paikallisesta lähteestä eivätkä muutoinkaan tarvitse juuri minkäänlaisia yhteiskunnan ”palveluja”.

Lentopalloa ja sosiaalista aktiviteettia

- Rantalentopallon kausi jatkuu yhä intensiivisempänä. Ei voi välttyä siltä vaikutelmalta, että tämäkin joukko on vielä oppimiskykyinen, vaikka ikää onkin jo yleisesti ottaen aika lailla. Uutena piirteenä on tullut voittamisen pakkomielle, erävoiton eteen ollaan tekemässä yhä hurjempia akrobaattiliikkeitä, kuten juoksuaskelia ja jopa hyppyjä. Toiset jopa sukeltavat pallon perään vaikka onkin vaivihkaa sovittu, että se on tällä iällä liian vaarallista, voi mennä luita poikki.
- Moni "täkäläinen" on palannut talvilomilta kylmästä Suomesta. Vaikka Siperian kylmyys vaikuttaa täälläkin, on aurinko kuuma ja pelata voi t-paidassa. Aivan tätä etelärannikkoa lukuunottamatta koko Espanjassa kuuluu olevan kylmä talvi, monin paikoin lunta ja jäätä. Täällä sentään on liikuttu aamun viiden ja iltapäivän neljäntoista asteen välillä.
- Gadizissa on parhaillaan käynnissä vuotuinen festivaali, jonka keskeisenä osana on pilkkalaulukilpailu. Yhtyeissä saattaa olla parikymmentäkin laulajaa ja soittajaa, ja jokainen on omistautunut esitykselle todella intesiivisesti. Myös yhteismusisoinnin täsmällisyys 0n vaikuttavaa. Ei pienitäkään horjumista vaikkei kapellimestaria olekaan. On tainnut vaatia koko vuoden kovan harjoittelun, että pääsee tuolle tasolle!
- Myös kotimaista kuorolaulua on luvassa: viikon kuluttua vieraaksemme saapuu mieskuoro "Örisijät" jotka pitävät konsertin Cuevan ravintolassa. Olemme menossa joukolla kannustamaan. Huomenna on puolestaan yhteinen illallinen Ysstävänpäivän kunniaksi. Myös kielikoulu alkaa taas, joten kiirettä pitää. Eläkeläinen kun yleensä pystyy tekemään vain yhden asian päivässä, enempi saattaa johtaa jo sekaannuksiin.

Tulihan sel talvikin!

Tulihan se kylmä lopulta tännekin. Koko eilisen päivän oli Espanjan televisio täynnä uutisia eri puolilla Espanjaa vallitsevasta pakkasesta ja runsaistakin lumimääristä paikoissa, joissa lunta ei ole kuulunut vuosikausiin. Tietenkin liikenne oli sekaisin, mutta senkaltaista uutisointia joukkokolareista, kuin Suomesta tänään saimme kuulla, ei täällä ole ollut.
Täällä Nerjassa on tähän saakka ollut lämmintä, vielä alkuviikolla olisi ollut hyvä uimakeli, mutta viime yönä alkoi kova pohjoistuuli, joka toi jäätävän kyllmää ilmaa tänne rannikollekin. Piti oikein laittaa kunnolla päälle kun lähti koiran kanssa aamulenkille.

Sikäli tuli hyvä mieli kun kaivoi lämpökerrastoa ja villaista aluspaitaa että eipähän tullut noitakaan turhaan raahattua tänne etelään. Kylmää on vielä luvassa ainakin kahden päivän ajan, onneksi sää näyttää kuitenkin pysyvän aurinkoisena, mikä tietää sitä, että klo 11 ja 17 välillä on ihan lämmintä.

Mutta yöllä sitten...Viime yönä tuuli paukutti ovia ja ikkunaluukkuja. Täällä ei taloissa yleensä ole homeongelmia ja huomasimme syyn: talot ovat siinä määrin ”läpihengittäviä” että sisäilma pysyy kuivana. Liesituulettimen aukostakin tuuli niin että verhot heiluivat. Vaikka tuuli oli merelle päin, näkyi jo muutaman kilometrin päässä, kuinka suurten aaltojen harjalta lähti suuria vesisuihkuja ikään kuin hidastettuna tuulen mukana. Taitaa olla myrskyn merkki, vaikkei sellaisesta täällä ilmeisesti varoitellakaan.
Kylmästä henkäyksestä huolimatta kevät edistyy: mustaleppälintu suunnittelee pesän tekoa pation reunalla olevaan bougainvilleen. Toivottavasti tulee toisiin ajatuksiin, sillä kissat partioivat siinä ahkerasti. Uusia kukkivia kukkia näkyy maastossa ja ensimmäiset muuttolintuparvet ylittivät meidät alkuviikosta. Myös männynkulkuepistiäinen on tullut näkyvämmäksi, vaikkei varsinaisia matoketjuja vielä olekaan nähty. Tällä kovasti varoitellaan niisä: ovat kuulemma niin myrkyllisiä, että koira saattaa kuolla jos saa niiden ihokarvoja suuhunsa. Emme osanneet viime talvena niin kovasti varoa ja oli mukava seurata niiden vaellusta tien poikki. Parhaimmillaan jonot olivat 2-3 metrin mittaisia.

”Uudisasukkaita” on viime aikoina tullut kovasti lisää: ulkomaisia rekisterilaattoja on kaikkialla ja matkailuvaunuja on parkkeerattuna kaikkiin rauhallisiin paikkoihin. Monissa on mukana sekä koira että pikkulapsia. Taitavat olla enemmän elämäntapataiteilijoita kuin turisteja. Toisaalta taas täällä syystalven viettäneet elämäntapataiteilijat, esimerkiksi läheisessä luolassa asuneet, ovat häipyneet, ehkä ovat muuttaneet talvilomalle Kanarian saarille??
Liekö muuttajien mukana kulkeutunut tänne pohjoisen ”terveisiä”. Olemme poteneet flunssaa, mutta nyt homma alkaa olla voiton puolella. Hyvänä apuna ovat omat appelsiinit, jotka ovat nyt kypsyneet. Kirsti kysyi jo huolestuneena, ”voiko saada appelsiinimyrkytyksen?”. Täytynee kokeilla. Olemme yrittäneet pitää myös naapurit tyytyväisenä kantamalla niitä sinne muovikassilla.

vaalit ja äänestys

Tänään kävimme äänestämässä Malagassa. Oli kuulemma jo joku muu käynyt ennen meitä. Eipä ollut kovin vilkasta! Palvelu oli hienoa, jo ovella oli vastassa vaalivirkailija, joka opasti viidenteen kerrokseen, konsulaatin huoneistoon, missä äänestys sujui ihan kuin kotimaan äänestyspisteissä. Kuulimme, että 12-13% Espanjassa asuvista ulkosuomalaisista käy äänestämässä mutta ainakin Nerjan porukan keskuudessa innostus äänestämiseen oli käsin kosketeltava. Äänestysmatka tehtiin bussilla. Kansalaisvelvollisuuden täyttäminen tuli tietenkin mukavaksi, kun äänestysmatkaan liitettiin sopivasti hyvän ruokapaikan syötävät ja juotavat.
Eilen oli ohjelmassa harvinaista herkkua: lähes koko päivän satoi rankasti, välillä ukkosti ja raskaat pilvet työntyivät mereltä vuorille päin. Luonto sai näin kaipaamaansa vettä. Vaikutus näkyi heti seuraavana aamuna, kun aikaisemmin kuivassa ja autiossa pensaikossa vilisi pikkulintuja. Myös mantelipuut näyttävät puhjenneen täyteen kukintaan. Parin päivän kuluttua näkyy varmaan luonnon vihertyminen. Kevät tulee, vaikka vuorien päälle laskeutuikin komea valkoinen lumilakki. '
Torstaina kävin vielä lentopallon jälkeen meressä uimassa. Ei ollut mitään fakiirin hommaa vaan tuntui ihan mukavalta uida rauhallisissa aalloissa. On aika outoa, miksei vesi jäähdy sen enempää vaikka yöt ovat vielä melko pitkiä ja lämpötila lienee jossain 8-9 asteen tienoilla. Ilmeisesti auringon lämpöä varastoituu päivän mittaan niin paljon veteen, ettei se jäähdy liikaa uimarille.

Lunta!

Viikonvaihteen sade toi uuden piirteen maisemaan: Korkeimmat huiput lähivuorilla saivat valkean peitteen. Alareunastaan vähän harmaan, mikä kertoo, että lunta on siellä ohuelti ja sulaa pian pois, mutta ihan päälaella kirkas valkoinen pysyi seuraavaan päivään ja saattaa viipyä useita viikkoja, mikäli kevään tulo noudattaa samaa kaavaa kuin vuosi sitten.
Puutarhassa on ollut paljon raivattavaa: erilaiset köynnöskasvit pyrkivät tukahduttamaan ne kasvit joiden haluaisi menestyvän, kuten bugainvillet, korallikukat jne. Kahden päivän uurastuksen jälkeen syntyi pari autolastillista biojätettä, mutta työmaata taitaa riittää vielä jatkossakin.
Vähitellen alkaa myös hahmottua mihin suuntaan haluamme piha-aluetta kehitellä. Ja sen merkeissä haettiin tänään tiiliä, laastia, suojamuovia ja muuta tarpeellista. Huomenna täytyy ryhtyä tosi toimeen.

Tulihan se sade viimeinkin! Kokkojen jälkeen.

Aivan kuten virallisissa sääennustuksissa luvattiin, tänään oli sadepäivä. Eipä saatu edes lentopallopeliä aikaiseksi, vain kolme urheaa oli uskaltautunut paikalle. Eikä ollut palloa kellään.
Sade tekee varmasti luonnolle ihmeitä. Jo eilen, ollessamme "pakomatkalla" lähivuorilla saimme ihastella mantelipuiden kukintaa, se on muutaman päivän kuluessa täydessä loistossaan. Myös eräs kaktuksen näköinen kasvi, jolla oli jalkapallon kokoiset kirkkaankeltaiset kukinnot täplitti maisemaa. Kunhan maa alkaa rinteissä viheriöidä, on väriloisto komeimmillaan.
"Pakomatkamme" johtui siitä, että Marossa vietettiin pyhän Antoniuksen päivää ja kun hän sattuu olemaan kylän suojeluspyhimys, on kyläläisten velvollisuus muistaa häntä perintisin menoin. Kun saavuin lauantai-iltana bussilla Malagan kentältä, ei bussi päässyt kääntöympyrää pitemmälle, pääkadun kun sulki hyvinkin suomalaisen juhannuskokon suuruinen valkea. Tulia poltettiin kovan paukkeen säestämänä, tarkoituksena ilmeisesti pelotella pahat henget tiehensä. Paukkeen vaikutuksesta ainakin koira painui sängyn alle kauhuissaan. Kun pauke ei siitä vaimentunut, se pyrki syliin. Yli kolmenkymmenen kilon koira sylissä on hieman hm...
Kun sunnuntaina pauke jatkui päätimme karata lähivuorille, ajelimme sadan kilometrin lenkkiä kiireettä käyttäen lähes koko päivän. Hienoja kyliä, mukavia lounastelupaikkoja ja paljon hienoja taloja, ilmeisesti kaikki brittien laittomalle maalle rakentamia. Ovat kuulemma nyt saaneet armahduksen, eikä taloja tarvitse purkaa. Merkitsisiköhän se uutta buumia tänne päin. Torroxissa kun iso seinäteksti väittää että siellä on Euroopan paras ilmasto!

Kevätkö keskellä talvea?

Eilen parturin vieressä kadun varrella myytiin todella herkullisia tuoreita mansikoita. Espanjalaisia. Uudet perunat tulivat kauppoihin jo viime viikolla. Ollaanko kalenterissa etuajassa?
Sää on ollut poikkeuksellisen lämmin jo pitkään. Loppiaisena oli reilusti yli 20 astetta ja eilen, lauantaina kävi porukkaa taas uimassa meressä lentopallon jälkeen. Ihan kuin oltaisiin kesää kohden menossa, vaikka pitkäaikaisten keskiarvojen perusteella pitäisi juuri nyt olla vuoden kylmin aika. Kukat ovat alkaneet kukkia kaikkialla ja mustarastas lurittelee klarinetillaan illan hämärtyessä. Saas nähdä tulevatko sateet ja koska? Niitä kyllä jo luonto hieman kaipaisi (vaikkei täällä vesipulaa olekaan, kun vuorilta valuu jatkuvasti uutta vettä peltoja kastelemaan).
Alkavalla viikolla on mahdollisuus ennakkoäänestykseen Suomen presidentinvaaleissa. Nerjan suomalaiset lähtevät joukolla Malagaan ääänestämään. Ne jotka pääsevät mukaan menevät yhdessä bussilla, lounastelevat Malagassa ja palaavat sitten takaisin. Itse en pääse kun täytyy käväistä Suomessa. Niitä eläkeläisen "työasioita".
Viime viikko oli varsin vilkasta turismin kannalta. Täälläkin Marossa tuntui joka talossa olevan asukkaita. Eilen alkoivat kadunvarret taas tyhjentyä ulkomaalaisista autoista, ja talven hiljaisuus laskeutunee viimeistään huomenna.
Olimme loppiaisena katselemassa Marossa Kolmen Kuninkaan paraatia, jossa itämaan tietäjiksi pukeutuneet pikku apulaisineen heittelivät karkkeja katsojille ja lopulta, kirkon edessä torilla, jakoivat kaikille lapsille joululahjat. Maro kun on pieni kylä, oli kulkueessa vain yksi traktori ja koristeltu vaunu eikä orkesteria perässä, Nerjassa oli sentään kaksi vaunua ja marssibandi. Koira oli meillä mukana ja se haukkui kulkuetta. Seurauksena oli todellinen rankkasade karkkeja. Kaikki lapset halusivat heitellä karkkeja koiralle!

Uusi vuosi alkoi täälläkin

Uudenvuoden yö meni odotettua rauhallisemmin. Olimme etukäteen varautuneet kovaan paukkeeseen ja siihen, että koiran kanssa tulee vaikeaa. Puolen yön aikaan koira yritti hypätä sänkyyni paukkeen pelästyttämänä, mutta tyytyi sitten makaamaan pää sängyn alla kunnes pauke lakkasi. Ja siitä eteenpäin kaikki sujui rauhallisesti.
Aamulla oli taas kirkas päivä ja puolilta päivin päätimme lähteä vuorille etsiskelemään sopivaa lounaspaikkaa. Ajoimme parikymmentä kilometriä kohden Competa-nimistä pikkukylää ja matkan varrelta löytyi juuri sellainen majatalo, kuin pitikin. Kahdeksan pöytää ulkona. Paikka oli kyllä kovasti brittivoittoinen, isäntä oli epäilyttävästi britin tuntuinen ja uusia vieraita tippui pikku hiljaa. Kaikki tuntuivat olevan brittejä, kaikilla oli auto, kaikilla oli kova jano, ja viimeinen aamiaistilaus jonka kuulimme oli klo 14.15. Ja koiria oli niin paljon, ettei edes meidän herkkähaukkuinen Tuoggas-koirammekaan jaksanut joka asiasta haukkua. Kun eivät muutkaan. Olutta ja giniä kulki pöytiin yhtenä virtana. Emme jääneet todistamaan, mitä terassilla tai sinne vievillä teillä tapahtuisikaan pari tuntia myöhemmin. Tulipahan mielee joku TV-sarja.
Terassilla oli yllättävän lämmintä. Olimme varautuneet siihen, että yli 880 m korkeudessa olisi jo aika viileää, mutta ei. Oli niin kuuma, että oli siirryttävä pois auringosta kokonaan katveeseen. Tämä tuntuu olevan pukeutumisen kannalta mielenkiintoista aikaa. Maron bussipysäkin kohdalla kohtasivat karvakaulusanorakkiin tiukasti kääriytynyt naishenkilö ja pelkkiin urheilushortseihin sonnustautunut mies. Varmaan siinä kohtasivat ruotsalainen ja britti.

p.s. Ensimmäiset kirsikkapuut alkavat kukkia vuorilla. Kohta tulevat mantelipuut perässä.